Elämäni valo

Kyllä voi yhdestä miehestä olla vaivaa. Elämäni valo saa eläkettä kolmesta eri paikasta kolmena eri päivänä. Tämän päivän eläke menee yleensä aika äkkiä asioihin, joita on kerätty odottamaan; seuraavat kaksi eläkettä tulevat sitten puolen viikon ja viikon välillä ja niillä hoidetaan normaali elämä. Tällä kertaa tästä rahasta sanottu valo halusi mennä parturiin. Selvä. Hän keksi, että jaksaa kävellä kanssani samalla matkalla kauppaan. Hänellä on sydänongelmia, joten hän ei yleensä sekaannu ostosmatkoihin. Suostuin tietysti, vaikka joka kerran kylmää; hän ei ole taloudellisin mahdollinen ostelija, ja ainakin kotiin tullaan yleensä taksilla. Niinpä kävi nytkin.

No sepä selvä. Tästä selvittiin. Sitten hänen silmälasiensa nenätuki (vai mikä se nyt on) yllättäen ja ilmoittamatta hajosi. Uusi taksimatka keskustaan. Hän keksi, että kun nyt täällä ollaan, niin hankitaan ne joulukoristelut, joita olemme suunnitelleet. Ja tietenkin poiketaan oluelle, kun niin harvoin käymme kaupungissa. Yritin säilyttää vaimollisen nöyryyden ja hellyyden. Taksilla kotiin.

Vasta hankittu sähkökynttelikkö ei suostunutkaan kotona toimimaan. Elämäni valo täysin järkevästi yritti vaihtaa varalamppua nähdäkseen, olisiko siinä ongelman syy. Yksi lamppu katkesi kannastaan ja muutenkin kynttelikkö heittäytyi yhteistyöhaluttomaksi. Valo soitti liikkeeseen ja sopi vaihdon yksityiskohdista. Sitä minäkin suosittelin. Sen sijaan en tullut ajatelleeksi, että hän ei ole koskaan tajunnut sanan "huomenna" sisältöä. Vaimo bussiin saman tien ja vaihtohommiin. Ei erityisen mukavaa, varsinkaan ruuhka-aikana.

Vaimo ja vaihdettu kynttelikkö kotona. Valo lankesi kaulaan ja itki. Paniikkihäiriö oli iskenyt: "Annatko anteeksi? Annatko?" Voihan hemmetti. Selkään taputtelua, paapomista, "Älä nyt, kultaseni, kivaahan tämä vain oli."

Talousbudjetin tarkistus. Tarkasti eläen taidamme selvitä seuraavaan eläkepäivään. Miksi niitä joulun himatuikkuja ei muka olisi voitu hankkia ensi viikolla, ison eläkkeen jälkeen? Miksi, miksi, miksi?