lauantaina, syyskuuta 10, 2005

Mermaids


Pompeijin Venus

Tänään ovat mielessäni merenneidot ja merenmiehet, myös selkiet eli hyljeväki. Kuvan Venuksella on kaksi sorjaa jalkaa, mutta muuten hän - meren vaahdosta syntyneenä - voisi olla jonkinlainen alku-merenneito.

Monet fantasiakirjoittajat ovat innostuneet meren väen aiheesta. Eräs minulle mieluinen on Pat Murphyn novelli "Sweetly the Waves Call to Me". Sen kaipaus kohdistuu selkieen, mutta Jane Yolen on kirjoittanut pienen novellin merenmiehestä ja merikapteenin tyttärestä, joka seurasi häntä mereen ja "oli kaunis ensimmäisen kerran. Ja viimeisen." Ihminen ei voi elää meren alla

Naiskirjailijat ovat kääntäneet miesten halun meressä laulaviin neitoihin ympäri ja kohdistaneet oman kaipauksensa merenmiehiin. Niin tai näin, miksi ei merilläkin voisi olla omia asukkaitaan?

3 Comments:

At 8:22 ap., Blogger ah said...

Aiheeseen liittyen: onko skottilainen kansanlaulu Great Silkie of Sules Skerry tuttu?
Kysyy Anni

 
At 1:34 ip., Blogger Mette said...

Laulua en tunne. Minulla oli kerran pieni kokoelma selkie-kansantarinoita, mutta joku lainasi sen eikä palauttanut.

 
At 11:41 ap., Blogger Katja said...

Hei, Mette

Hiukan jälkijunassa (-aallokossa) kommentoin. Oletko lukenut irlantilaisen Lisa Careyn "Merenneitojen laulu" (1998)? Se tosin on äiti-tytär -suhdeteos, ei niinkään fantasiaa, mutta merneneitoaihetta käsittelee kiintoisasti sekin.

Tevr. Katja

 

Lähetä kommentti

<< Home