Lukemisesta

Stalinin kirjallisuusharrastus

Toveri Stalin on pätevä näyttö siitä, ettei kirjojen lukeminen tee ihmisestä hyvää. Montefioren Stalin-elämäkerran mukaan hän oli Venäjän lukenein hallitsija Katariina Suuresta Putiniin. Hän piti erityisesti 1800-luvun kirjailijoista ja rakasti Zolaa.

Montefiore mainitsee, että koko politbyroon suosikkeja käännöskirjallisuudessa olivat Galsworthyn "Forsytein taru" ja Cooperin "Viimeinen mohikaani". "Forsytein tarua" luettiin "näyttönä kapitalistisuvun syyllisyydestä" ja "Viimeistä mohikaania" "osoituksena Englannin harjoittamasta imperialistisesta riistosta". Mikä osoittaa myös, että kirjallisuudesta saa ulos juuri, mitä itse haluaa.