Lasipöytä

Lasipöydän omistamisen riesasta

Sattuipa kerran perhe, melko lähellä tätä tietokonetta, joka omisti lasipöydällä varustetun ruokailuryhmän. Päättipä perhe vaihtaa sen koivupuiseen, jollainen kalusto oli majaillut ullakolla eräitä vuosia.

Syntyi ongelma, mitä tehdään erittäin hyväkuntoisella, savulasisella, kromattujalkaisella lasipöydällä ja siihen kuuluvilla neljällä tuolilla, ja lisäksi yhdellä kääntyvällä, pyörillä ja muulla asiaankuuluvalla varustetulla toimistotuolilla.

Soitettiinpa pariin firmaan, jotka mainostavat ostavansa kalusteita ja kuolinpesiä. Toisesta tuli mies katsomaan. Esiintyi lievästi sanoen herjaavasti, koska tuoleja "ei ollut purettu" (olisiko hän välttämättä halunnut koota ne taas - pinna pinnalta?). Tinki jo nyt alhaisesta hinnasta. Nostatti talouden isännän ärtymyksen. Tuli osoitetuksi ulos.

Perhe kysyi naapurilta, jonka lapsi oli avioitunut, mutta oli lapsi jo ehtinyt ostaa kaluston. Soitettiinpa Pelastusarmeijaan. Kuvattiin huonekalut viimeistä yksityiskohtaa myöten, lasipinnat, kromijalat ja kaikki. Sanoi Pelastusarmeijan edustaja hyvin ilahtuneesti, että ottavat mielellään lahjoituksen, ja auto tulee maanantaina.

Tuli auto ja nirppanokkainen pikkujätkä, joka ilmoitti, että lasipöydät eivät sitten ole muotia nykyään, ja sohvapöytiä (jollaista ei tarjolla ollutkaan) ei huolita lainkaan. Kertoi isäntä, mihin saa työntää asenteensa ja mistä löytyy asunnosta ovi.

Tarkistettiin vielä Pelastusarmeijasta, josta haluttiin selvittää "autonkuljettajien toimintastrategiaa". Ilmoitettiin, mihin sanotun strategian saa työntää.

Talossa kun oli remontti, kysyi isäntä remonttimiehiltä. Kas, joukossa oli iso venäläinen ammattimies, joka juuri oli vuokrannut asunnon itselleen ja vaimolleen. Vei kaiken, kaluston, toimistotuolin ja kaupanpäällisiksi keittiöjakkaroita, jalkapalleja ja jopa muoviämpäreitä. Lähes likisti isännästä hengen venäläisellä karhunsyleilyllä.

Jos joku kehtaa moittia itäistä naapuria ja sen edustajia, niin täältä mättää kuonoon.