Kova päivä

Kovien koettelemusten päivä

Eilinen oli totisesti päivä. Taloyhtiössä vaihdetaan parvekkeita ja ikkunoita, ja eilen meiltä revittiin olohuoneesta yksi seinä käytännöllisesti katsoen pois. Miesten piti tulla jo torstaina, ja olohuone oli siirretty seinältä toiselle jo silloin, mutta sattui viivästys.

Ohjeissa oli suositeltu tekemään puolentoista metrin tila ikkunan eteen ja peittämään elektroniikka. Lisäksi luvattiin, että miehet peittävät lattian sen puolentoista metrin alalta ja siivoavat jälkensä. Ja kitin kontit. Heillä oli mukanaan pikkuinen räsymaton riekale, joka oli pääasiassa parvekkeen puolella, jotta miehet saisivat mahdollisimman vapaasti jättää jalanjälkiä parkettiin. Sohvan pään olimme huomanneet peittää; sille laskettiin öljyisiä työkaluja. Johonkin tarvittiin ämpärillinen vettä, josta puolet läikkyi kylpyhuoneeseen, eteiseen ja olohuoneeseen. Ikkunanpielistä irtosi suuria paljoa. Lupasivat, että jossakin välissä tulee muurari korjaamaan. Uusi ikkuna ei aivan istunut mitoiltaan; raot tukittiin uretaanilla. Toivottavasti se kestää. Yhdessä vaiheessa tulin olohuoneeseen ja näin, että päivä paistoi aukosta, josta olisi mahtunut läpi miehen käsi. Tukkivat sen äkkiä ja noloina laastilla.

Muuten sujui hyvin.

Kotielektroniikan palauttaminen ennalleen järkytysten jälkeen vaati loput vähäisestä kärsivällisyydestäni. Onneksi mies kerrankin kesti paremmin. Televisio ja digiboksi pitivät pintansa, mutta video vaati uudelleen virityksen, ja kun yksi osa yhdistelmästä ei toimi, mikään ei toimi. Lopulta selvisi, että videon kanavat eivät suostuneet jäämään aloilleen ennen kuin kello oli myös asennettu. Sitten pelasi.Video on aika uusi, emme vielä tunne sen temppuja.

Perunayllätys

Samalle eiliselle mahtui toinenkin kohtalon kepponen. Olimme saaneet niin huonoa perunaa kaupasta, että mies soitti tilalle, jossa se oli kasvatettu. Sieltä luvattiin toimittaa tilalle parempaa perunaa kotiovelle perjantaina. Kesken olohuonetoiminnan vahdinnan tuli DHL ja toi pahvilaatikon, joka oli aika rumasti rikki. Sen sisältä paljastui koko laatikollinen kauniisti neliväripainatettuja muovipusseja, joissa jokaisessa luki "Kesäperunaa". Luulin vähän aikaa, että tämä oli jonkinlainen vaikeaselkoinen pohjalainen kepponen, mutta mies tarttui puhelimeen. Toisessa päässä kirottiin aika lailla. Osoitelappu oli pantu väärään laatikkoon. Sovittiin, että ensi viikon alussa saamme perunamme ja ehjän pahvilaatikon, johon kauniisti pakkaamme muovipussit, ja sitten lähetti palauttaa ne lähtöpisteeseen. Isäntä oli ilahtunut, että emme olleet heittäneet niitä pois. "Ne ovat sata kertaa kalliimmat kuin jotkut perunat".