Kung Fu Hustle

Kung Fu Hustle


Vuokraemäntä

Olen vuosikaudet harrastanut hongkongilaisfilmejä. Minua kiehtoo sekoitus farssia, komiikkaa ja tragediaa, jonka filmit sekoittavat täysin luontevasti yhteen tavalla, joka hämmentää länsimaalaista. Sitten Shakespearen ei eri näytelmälajeja ole länsimaissa onnistuttu sekoittamaan toimivaksi kokonaisuudeksi.

"Kung Fu Hustle" on erinomainen näyte tästä kaikkiin tyyleihin yhtaikaa kuuluvasta filmilajista. Se lainaa häpeämättömästi - fimissä on kohtaus suoraan "Hohdosta" ja enemmän kuin ripaus "Matrix"-filmeistä puhumattakaan piirretyistä, kuten Kelju K. Kojootista, johon filmiä lehdissä on verrattu. Alkukohtauksessa gangsterit tanssivat kuin "West Side Storyssä". Musiikki ryöstää filmin alkupuolella länsimaiden aarteita - tunnistin ainakin Brahmsin ja Dvorakin. Kun henkilöt loppua kohden puhdistuvat eeppisiksi, musiikki siirtyy hongkongilaisfilmeistä tuttuihin eteläkiinalaisiin melodioihin.

Niin, se puhdistuminen. Alussa ihmiset ovat täysin sarjakuvamaisia - malliesimerkkinä kuvassa oleva vuokraemäntä ikuisissa papiljoteissaan ja sätkä suupielessä - hän onnistuu jopa suutelemaan miestään poskelle savuketta pudottamatta. Tarinan edetessä henkilöt liukuvat kiinalaisfilmien tuttuja rooleja kohti ja lopussa ainakin yksi henkilöistä alkaa uhkaavasti muistuttaa aivan oikeaa ihmistä iloineen ja suruineen, hyvän ja pahan välissä taiteillen. Tapahtumapaikka ja -aika ovat elokuvista tuttua ikuista Kiinaa, ainaisesti pysähtyneenä sotaherrojen ajan romanttiseen Kiinaan, niin kotoisaan filmilajia seuranneelle; kauniit naiset cheongsameineen, miehet Yhdysvaltain gangsteriajan puvuissaan, sankarit klassisissa kiinalaisissa taisteluasuissa. Konnat erottaa siitä, että heillä on hyvin huonot hampaat.


Päivän sitaatti

Danten Helvetin seitsemännestä piiristä epäilemättä löytyy pettureita, joukkomurhaajia, lastenrääkkääjiä ja valintamyymälästä sokeria pihistäneitä.
- Colin Dexter: Kadonneella oli yllään