Niitä päiviä
Eräs niistä päivistä
Tänään on niitä päiviä, jolloin ei kannattaisi nousta sängystä.
- mies oli nukkunut huonosti ja antoi sanallisia pyyhkeitä, koska istuin sängyn reunalle pukeutumaan. Hänen mummonsa oli lapsuudessa kieltänyt sängyllä istumisen ja siitä on tullut laki. Yleensä muistan, tänä aamuna en
- piti ostaa lähimmästä apteekista jotakin pientä, jota siellä ei ollut. Toiseen apteekkiin vain suunta
- kun kerran olin toisessa apteekissa, ostelin ostoskeskuksesta kaikenlaista tarpeellista, mutta unohdin pyykkipulverin
- asematunnelissa, jossa pyöräily on ankarasti kielletty, kaksi murrosikäistä singahti pyörineen kuin pyrstötähdet ja kiljuivat kuin dervissit. Olin vähällä saada sydämenpysähdyksen
- jalkakäytävällä kiitävä polkupyörä yritti vapauttaa minut ostoskärryjen riesasta
- koetin ladata asemalla bussikorttini saadakseni kärryni helpommin kotiin. Korttini oli vanhentunut vialliseksi ja piti uusia Keskustorilla. Sinne vain kärryjen kanssa
- terävää kiveystä koko matkan raskaiden kärryjen kanssa. Miksi eivät asfaltoi?
- bussi lähti nenän edestä, koska kärryjen kanssa ei voi juosta. Seuraava tuli puolen tunnin kuluttua.
- bussissa oli tilaa keskikäytävällä, kunnes bussiin tulivat lastenvaunut. Sen jälkeen seisoin käytävällä kärryineni ja kaikki Tampereen pehmeästi lihavat naiset työntyivät ohi hakiessaan istumapaikkaa. Oli kuin olisi tullut piestyksi höyhentyynyillä
- kotona kävi ilmi, että mies oli käyttänyt Floran loppuun, uusi rynnistys kauppaan
- eikä päivä ole kuin iltapäivässä...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home