Niitä päiviä

Eräs niistä päivistä

Tänään on niitä päiviä, jolloin ei kannattaisi nousta sängystä.

- mies oli nukkunut huonosti ja antoi sanallisia pyyhkeitä, koska istuin sängyn reunalle pukeutumaan. Hänen mummonsa oli lapsuudessa kieltänyt sängyllä istumisen ja siitä on tullut laki. Yleensä muistan, tänä aamuna en

- piti ostaa lähimmästä apteekista jotakin pientä, jota siellä ei ollut. Toiseen apteekkiin vain suunta

- kun kerran olin toisessa apteekissa, ostelin ostoskeskuksesta kaikenlaista tarpeellista, mutta unohdin pyykkipulverin

- asematunnelissa, jossa pyöräily on ankarasti kielletty, kaksi murrosikäistä singahti pyörineen kuin pyrstötähdet ja kiljuivat kuin dervissit. Olin vähällä saada sydämenpysähdyksen

- jalkakäytävällä kiitävä polkupyörä yritti vapauttaa minut ostoskärryjen riesasta

- koetin ladata asemalla bussikorttini saadakseni kärryni helpommin kotiin. Korttini oli vanhentunut vialliseksi ja piti uusia Keskustorilla. Sinne vain kärryjen kanssa

- terävää kiveystä koko matkan raskaiden kärryjen kanssa. Miksi eivät asfaltoi?

- bussi lähti nenän edestä, koska kärryjen kanssa ei voi juosta. Seuraava tuli puolen tunnin kuluttua.

- bussissa oli tilaa keskikäytävällä, kunnes bussiin tulivat lastenvaunut. Sen jälkeen seisoin käytävällä kärryineni ja kaikki Tampereen pehmeästi lihavat naiset työntyivät ohi hakiessaan istumapaikkaa. Oli kuin olisi tullut piestyksi höyhentyynyillä

- kotona kävi ilmi, että mies oli käyttänyt Floran loppuun, uusi rynnistys kauppaan

- eikä päivä ole kuin iltapäivässä...