Valmisruokien ilot

Meidän perheessämme mies on aina halunnut olla kokkina ja ollut ylpeä siitä. Koska hän on terveytensä vuoksi huono liikkumaan ulkona, hän on hoitanut sisätyöt. Nyt hän on toista kuukautta ollut niin huonokuntoinen, ettei ole kyennyt tekemään oikein mitään.

Ratkaisu olisi ollut helppo; olen täysin valmis, halukas ja kykenevä tekemään kaikki hommat, myös hoitaman ruoanlaiton. Pulmana on miespolon itsetunto. Jos alkaisin tehdä kaiken, hänelle ei jäisi mitään, ja tasapaino muuttuisi ratkaisevasti. Niinpä ratkaisuksi tulivat valmisruoat. Joko hän saa voimiaan takaisin ja palaa paistinpannun kahvaan, tai hän myöntää itse tilanteen ja päästää minut hommiin. Sillä välillä teen uusia löytöjä ruokakaupoissa.

Ja ilokseni. Kun viimeksi vilkaisin (kymmenisen vuotta sitten), valittavana oli maksalaatikko rusinoilla tai ilman rusinoita. Nythän löytyy vaikka mitä herkkuja. Mielenkiintoista. Paitsi herkuttelu ruoilla, joita ei tule tehtyä kotona, voin vielä vakuuttaa miehelle, että tämä on makuretki uuteen maailmaan eikä hänen huonommuutensa pakottama tilanne. Tänään söin penne-makaronia ja kanaa intialaisessa kastikkeessa, mies kalakeittoa (hän on huonompi syömään). Huomenna ohjelmassa on härkäruukku. Kääntelen kiinnostuneena Apetit-valikoimaa. HK:n kiusauksetkin ovat kelvollisia - vaikka pakastepyttipannu tulee painajaisuniinkin ja nakit ja muusi meni suoraan vessasta alas. Helpot ruoat tuntuvat olevan tehtaille vaikeampia kuin mutkikkaat.

Mitähän ostan ensi viikolla? Juusto-savuporokeittoa? Lammas-vorsmakia?