Aikamatkustajan vaimo

Aikamatkustajan vaimo

Mahdollisesti menetin vuosisadan kirjan, kuten kustantaja väittää, kun jätin kesken "Aikamatkustajan vaimon". En kuitenkaan jaksanut kuin puoliväliin kirjaa. Voi olla, että olen harrastanut liikaa aikamatkakirjoja; mielessäni alkoivat pyöriä aikaparadoksit, aikasilmukat ja muut alan klassiset teemat. Audrey Niffenegger rikkoo huikeasti kaikkia aikamatkailun sääntöjä. Kun päähenkilö rupatteli eri aikaan kuuluvan itsensä kanssa, alkoi tökkiä; kun hän opetti omalle lapsiminälleen taskuvarkautta, aloin nieleskellä. Kun hän kertoi, miten palasi aina uudelleen aikuisena pahalle tapaturmapaikalle, jossa hänen lapsiminänsä värjötteli, ja kertoi, että hän piileskelee autojen takana, katselee tien toiselta puolelta, ja on se heppu, joka kietoo huovan lapsiminän hartioille, läimäytin kirjan kiinni.

En muista, kenen kirjoittama oli aikamatkakirjan klassikko, jossa vietiin turistiryhmiä katsomaan kuuluisia tapahtumia (asianmukaisesti aikakauden hyntteisiin vaatetettuna tietysti). Suosituin kohde oli Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Lopulta väkijoukko, joka vaati hurjasti Pilatukselta: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" koostuu pelkistä turistiryhmistä, joiden määrä paisumistaan paisuu. Oikeat aikakauden juutalaiset katslevat nöyrinä, säikähtäneinä ja surusilmäisinä, miten nämä hurjistuneet muukalaiset vaativat heidän sankariaan ristille ja sinetöivät samalla heidän jälkeläistensä kohtalon tuhansiksi vuosiksi.

Tällaisia kun mietin, en viitsinyt ruveta pohtimaan, kuka oikein levitti huovan pikku-Henryn hartioille, niin ettei hän paleltunut ja pääsi kasvamaan aikuis-Henryksi, joka sitten levitti sen huovan. Äsh, olkoon.