Ruotsalaisen Napoleon

Olen lueskellut Herman Lindqvistin Napoleonin elämäkertaa. Lindqvist kiinnittää enemmän huomiota Bernadotteen, Ruotsin tulevaan kuninkaaseen, aikaisemmin lukemani Napoleonin elämäkerta, vanha Octave Aubryn kirjoittama. Tämä on vain luonnollista. Lindqvistillä on hiukan korvaan ottava sähkösanomatyyli, pelkkiä lyhyitä päälauseita. Sukkela mies hän on, on huvittavaa lukea sellaisia kommentteja kuin että "Bernadotten sydän oli aina vasemmalla" (eikö meidän kaikkien) tai, kun pohdittiin, kuka Bourbon-sukuinen prinssi olisi tulossa salaa Ranskaan johtamaan kapinaa (tällainen huhu oli levinnyt), mainittiin tulevan Ludwig XVIII:n "olevan kykenemätön nuijimaan edes peltopyytä, vaikka lakeija olisi pidellyt lintua".

Napoleon joutui jakelemaan arvonimiä kateellisille sisaruksilleen. Pauline-sisar sai Guastallan ruhtinattaren arvon. Hänelle valkeni nopeasti, että Guastalla oli muutamia neliökilometrejä maata, sen alueella oli 5000 asukasta ja raunioitunut kaupunki. Pauline hyökkäsi Napoleonin kimppuun:

"Caroline on saanut oikean maan, jossa on ministerit ja hallitus, mutta minä olen saanut vain pienen kyläpahasen, jossa on muutama viheliäinen sika. Parahin veli, lupaan repiä silmät päästäsi, ellet anna minulle oikeaa maata hallittavaksi, maata joka on vähän nenäliinaa suurempi ja jonka asukkailla ei ole neljä jalkaa ja saparohäntä. Tarvitsen sen itselleni ja miehelleni."

"Sinun miehesi on idiootti", Napoleon sanoi. "Niin kuin en sitä tietäisi", Pauline vastasi, "mutta mitä tekemistä sillä on maan hallitsemisen kanssa?"

Tällaista historiaa on ahuska lukea.