keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Lehtipuhaltimet


Lehtipuhaltimet, nuo turhikset, ovat taas ilmaantuneet koloistaan. Nauroin, kun katselin puiston vierellä kulkevalla jalkakäytävällä miekkosta lehtipuhaltimen kanssa. Lehtiä oli pärkä parinkymmenen sentin kerros yli koko jalkakäytävän. Kaveri yritti puhaltaa niitä, mutta päätyi lopulta työntelemään lehtiä saappaallaan kasaan, ja turha puhallin vaappui hänen kädessään ja puhalteli minne sattui. Mitä naurettavaa koneenpalvontaa. Lapio olisi ollut tehokkaampi ja nopeampi työkalu.

3 Comments:

At 2:28 ip., Blogger pagisija said...

Joskus katselimme työkavereiden kanssa, kun kunnan huoltomiehet tekivät lehtisavottaa toimituksen edessä (ja me omaamme sisällä, heh). Uskomatonta mutta totta: kaksi riuskaa kaveria sai pienen nurmiläntin siivoamiseen kulumaan lähes koko aamupäivän.

Kummallakin oli ensin lehtipuhallin, joita töryytettiin parhaimmillaan naamat vastakkain eri puolilla nurmikkoa. Aikansa turattuaan miehet siirtyivät haravoimaan mitenkuten sohien ja toinen toisensa työtä tyhjäksi tehden.

Lopuksi lehdet lastattiin traktorin kauhaan ja lähdettiin kuljettamaan niitä pois. Se massiivinen lehtipyörre oli kyllä kaunista katsottavaa.

 
At 6:07 ip., Blogger Naakka said...

Pari viikoa sitten hassu näky: Mies puhalsi lehtipuhaltimella lehtiä jalkakäytävältä kadulle. Kun auto ajoi ohi, sen ilmavirta heitti lehdet takaisin jalkakäytävälle. Sama tapahtui uudestaan, ja uudestaan. Kai se on se koneen ääni, joka noissa laitteissa viehättää (joitakuita).

 
At 4:52 ip., Anonymous # Jary said...

Heh, aihe taitaa herättää pikku intohimoja ja naputtelin siitä taannoin itsekin: Korvissa soi.

Tarttis ehkä ottaa humöörillä kirotun vempain, mutku ei. Se mekkala hitsattaa aivan satasella.

Miten ihminen (mies) suostuu semmoista ulkoiluttamaan? Puolet puuhasta valuu hiekkaan, kun sen sijaan haravalla saisi aikaan siistiä jälkeä, liikuntaa, happea ja helevetin hvyän fiilarin.

Paljo o pimjää nykymailmas... ;-)

 

Lähetä kommentti

<< Home