Elämää Lidlissä

Elämää Lidlissä

Lidlissä käyminen vastaa usein hyvää TV-sketsiä. Tänään oli pitkä jono kassalla ja nuori, hermoileva kassa. Edessäni oli keski-ikäinen nainen, joka haahuili aivan pihalla tästä maailmasta. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että rauhoittavia ja paljon, mutta voihan olla kyse jostakin muustakin. Joka tapauksessa hän poimi ympäriltään esineitä, katseli niitä, pani pois. Kerran hän suuntasi harhailevan katseensa minun ostoksiini, jolloin kajautin rajamerkin väliin. Sitten hänen pinostaan putosi muovipullo jotakin pyykkiainetta. Nainen ei huomannut mitään. Hän astui pullon päälle ja katsoi alas kuin ei olisi tiennyt, mikä jalan alla oli. Lopulta hän tunnisti kapineen ja nosti sen takaisin hihnalle.

Kassalla hän heitteli ostoksiaan kärryihin. Hän todella heitti ne korkealle kuin pesäpallot. Seurasin kiinnostuneena, miten kananmunapakkauksen käy. Hän piteli sitä kädesään, katseli pitkään ja lopulta tunnisti ja pani kärryihin heittämättä. Maksu sujui muovilla, mikä oli kassatytön onni.

Kun vuoroni tuli, paikalle putkahti joku myymälävastaava ja toi sylillisen kolikkopötköjä. Tyttö alkoi rikkoa niitä. Kokenut kassa lyö pötkön keskikohdalta johonkin terävään rikki ja työntää sitten molemmista päistä. Tänä harjoittelija näpersi putkia päästä auki. Takanani oli mies, jolla oli kahvipaketti ja joitakin keksejä. Hän oli jo hetken stepannut kuin pissahädässä ja parahti nyt: "Pitäkää kiirettä, juna lähtee!" Kassatyttö tuli vain kömpelömmäksi. Mies sanoi minulle: "Saako etuilla, juna ei odota!" Sanoin, että tietysti, kunhan kassa vain ottaa rahan. Kassatyttö yritti lyödä miehen ostokset sisään, ja nauha loppui. Niitä löytyi kolmen kappaleen muovikäärössä. Tyttö alkoi parkua: "Miten tämän saa auki? Miten tämän saa auki?" Junamies kiljui: "Juna lähtee! Juna lähtee!"

Saman tien kassalle tuli resuinen, hyvin neuvottoman näköinen mies, löi tiskiin erittäin epäilyttävän nyytin ja sanoi. "Tämä on tarjouspizza. Ostin sen viikko sitten. Se on homeessa." Kassatyttö painoi paniikkinappulaa (kirjaimellisesti, kassapöydässä on sellainen). Sanoin: "Voisitko hoitaa tämän junaan menevän herran ensin ja meidän muiden ongelmat sitten?" Pizzamies sanoi: "Se oli pakkasessa koko ajan!

No, tyttö selvitti junamiehen, joka juoksi. Jostakin putkahti myymälävastaava ja hoiteli homeisen pizzan. Minäkin sain lopulta ostokseni selvitettyä. Kun lähdin, näin haahuilijan. Hän seisoi pakkauspöydän luona ja tuijotti jotakin ostosta kädessään. Luultavasti hänet laastaan ulos, kun myymälä illalla suljetaan.