perjantaina, heinäkuuta 27, 2007

Hana vai pullo?

Lidlissä käydessäni olen ihmeissäni katsellut, miten ihmiset rahtaavat vettä pulloissa valtavina pattereina - Tampereella, jossa juomavesi on todella hyvää.

Nyt on tullut uutinen, jonka mukaan sekä Coca-Cola että pepsi-Cola ovat joutuneet myöntämään, että heidän pullovetensä on laskettu hanasta. Pullot käyvät silti kaupaksi, koska ne ovat muodikkaita.

Miksi muotitietoiset eivät osta yhtä pulloa ja sen jälkeen aina täytä sitä uudelleen hanasta?


torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Hybris

Edelleen katsellessani TV:n kesäohjelmaa sain oivalluksen. Suuressa osassa murhajuttuja ja monessa vähän vanhemmassa salapoliisiromaanissa murhattu on käyttäytynyt tavalla, jolla täysipäinen ihminen ei yleensä käyttäydy. He ovat suoraan suuntaamassa itsetuhoon - suoranaisesti yllyttämässä mahdollisimman monta ihmistä kerralla itsetuhoon. Esimerkkinä on Dick van Dyken jakso, jossa mies ilmoitti eroavansa vaimostaan, sanovansa irti tämän rakastajan, antavansa potkut puolelle firmansa työntekijöistä ja muistaakseni jätti vielä poikansa perinnöttömäksi.

Samaten tämän päivän Jessica Fletcher -jutussa murhattu tappeli kilpakosijansa ja tytön isän kanssa ja kiristi tarinan konnamaista peliluolan pitäjää. Niinpä kysymys ei ole, kuka voisi tappaa noin mukavan ihmisen, vaan kuka ehtii ensiksi jonoon.

Tämähän on antiikin Kreikan hybristä, josta Wikipedia kirjoittaa:

Aristoteles määritteli hybriksen seuraavasti: aiheuttaakseen häpeää uhrille, ei siksi, että jotakin voisi sattua sinulle, ei myöskään siksi, että mitään olisi sinulle tapahtunut, vaan ainoastaan oman mielihyväsi vuoksi. Hybris ei ole hyvitys menneistä vahingoista; tämä on kosto. Hybriksen nautinnosta, sen syy on tämä: ihminen luulee muita huonosti kohtelemalla ylentävänsä itseään.


Antiikin tragedioita siirrettynä tämän päivän maailmaan. Suoraan antiikin tragediasta on myös Holby Cityn sairaalan kirurgien käytös, jossa johtava kirurgi Campbell-Gore ja Ed Kenning ajoivat toisensa tuhoon rikkomalla yhdessä sairaalan etiikkaa vastaan ja sitten ilmiantamalla toisensa. Aiskhylos ei olisi sitä kauniimmin voinut ilmaista.

tiistaina, heinäkuuta 17, 2007

Kesädokumentteja

Kun meillä nyt ei ole kaapelia, on ollut tyytyminen valtavirtakanaviin. Niinpä olen katsellut mm. historiallisia dokumentteja.

Keskustelupalstoilla innostuvat aina Jimin dokumenteista. Katselin jutun Egyptin pyramideista. Mitä merkillistä mössöä se olikaan. Tutkiva toimittaja pohti koko ajan sitä, olivatko egyptiläiset todella pystyneet rakentamaan monumentit ihan itse ja keskusteli "asiantuntijan" kanssa, joka puhui atlantislaisista. "Asiantuntijan" asiantuntemuksen huippu saavutettiin, kun hän tulkitsi sfinksin jalkojen väliin pystytettyä steelaa ja luki siitä tietoja atlantislaisten kirjastosta, joka oli piiloitettu sfinksin alle, ja ennustuksia kirjaston uudesta tulemisesta. Sitten ihan maallinen arkeologi ihan asiallisesti kertoi, että steelan pystytti Thutmosis IV, koska oli nähnyt unen tulevasta kuninkuudestaan ja kiitokseksi kaivanut sfinksin esiin hiekasta, joka jo hänen aikanaan peitti siitä osan. Mikä kaikki oli täysin selvästi kirjoitettu hieroglyfein. Joita se atlantislainen ei ilmeisesti osannut lukea.

Tutkiva toimittaja itse haahuili Indiana Jones -hattu päässä ja yritti mm. leikata kiveä egyptiläisellä louhoksella nähdäkseen, oliko se mahdollista. Louhoksen vakituiset työntekijät pitivät häntä ilmeisesti hauskimpana tapauksena viikkoon. Huippunsa selostus sai, kun mies vietiin Kheopsin pyramidin ylimpään kammioon ja arkeologi poistui paikalta. Tutkija kääntyi kameraan ja sanoi: "Tämä on hämmästyttävä hetki. Minut on jätetty yksin paikkaan, johon ketään ei koskaan päästetä." Kuka sitä kameraa sitten piteli? Faarao Kheopsin haamu?

YLE Teemalla seuraillaan sankarimyyttien jälkiä. Siinäkin oli yksinäinen selostaja (ja kameramies). Tämä dokumentti oli täyttä asiaa ja mielenkiintoinen lajissaan. Tämänkertaisessa jaksossa seurattiin Saban kuningattaren jälkiä Etiopiasta Arabiaan ja löydettiin paitsi kaikki Saba-tarut myös muinainen valtakunta. Jossa ehkä todella oli ollut kuningatarkin? Sitä selostaja ei väittänyt, hän pysyi asiassa. Hän ei myöskään esittänyt sankarimatkailijaa, vaikka oli sellainen - väsymyksen merkit olivat selvästi nähtävissä. Opin jotakin uuttakin - luulin Saban olleen Jemenissä, mutta Maribin laaksosta en tiennyt mitään. En ollut myöskään tiennyt, että Koraanissa on kertomus Salomosta ja Saban kuningattaresta. (Sen olen tiennyt, miksi Haile Selassien arvonimi oli "Juudan leijona".)

sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007

Valmisruokien ihmeellinen maailma

En ole vielä saanut lupaa keittää edes kananmunia tai ottaa moppia esiin. Mies saa hepulin. Lattiaa pesen lattiarätillä konttaamalla. Vuoteet saan sijata. Mies myöntää vastahakoisesti, että osaan kiilloittaa tiskipöydän yhtä hyvin kuin hän. Tämä kaikki, koska hän riippuu kiinni tärkeytensä riekaleista, enkä halua järkyttää häntä yhtään enempää kuin on välttämätöntä.

Masennus on vaikea tauti. Uhri tuntee olevansa hyödytön, ja että olisi parempi, jos hän kuolisi. Masennus on myös tarttuva tauti, joten minäkin olen ollut kuukausia merkillisen saamaton. Huolestuttavinta on, että miespolo ei nauti syömisestään. Hänen dieettinsä muodostuu edelleen kahdesta apteekin voimajuomasta ja kahdesta suklaavanukkaasta päivässä, annoksesta keittoa, jos saan hänet suostutelluksi, ja muutamasta viipaleesta paahtoleipää. Tämä on kierre; jos hän ei syö, hänen painonsa ei nouse; jos hänen painonsa ei nouse, hänen sydämensä on jatkuvassa vaarassa (sekin on lihas).

Tämän kaiken keskellä minä, joka pidän ruoasta, olen opiskellut valmisruokia. Voin suositella esimerkiksi Wok Kormaa, penne-makaronia intialaisessa kanakastikkeessa, kanapekonirisottoa ja sekä Saarioisten että HK:n kalaleikkeitä (vaikka ne tarvitsisivat vihanneksia). Kinkkukiusaus menettelee. Pasta-annokset ovat yleensä ylikeitettyjä ja nakit ja muusi eivät kelpaa ihmisravinnoksi. Hyviä keittoja ovat oikeastaan kaikki Saarioisten keitot, samoin salaatit, mutta HK:n salaateissa on liikaa öljyä. Kaikessa on liikaa suolaa.

Edistyisin mielihyvin ruokiin, jotka kuumennetaan pannussa, mutta taitaa olla liian aikaista. Stockmannilla on tarjolla lammas-vorschmakkia, joka vaikuttaa houkuttelevalta. Silakkapihvejä syön leivän päällä.

Kyllä näinkin voi elää. Söinhän minä kaksi vuosikymmentä tehdasruokalan rasvassa uitettuja kastikkeitakin, enkä kuollut.

perjantaina, heinäkuuta 13, 2007

Alan miehistä

Hoidan nykyään kauppakeikkani aamuisin ja melko nopeasti, etten olisi kauan poissa kotoa. Tampereella majailevat "alan miehet" - ja alan harrastelijat - siihen aikaan usein bussipysäkkien penkeillä, ja koske he minusta ovat harmitonta kansanosaa, joudun väliin juttusille.

Kukaan ei ole kerjännyt, kukaan ei ole uhkaillut. Kiinnostavia keskusteluja on käyty. Tässä viime viikolla yksi aloitti kysymällä, kudonko paljon. Nopeasti pääsimme tietokoneisiin, ja ennen kuin bussi tuli, keskustelimme siitä, kumpi on maailman voittava talousmahti, Intia vai Kiina. Päädyimme molemmat kannattamaan Intiaa perustellun väittelyn jälkeen.

Toissapäivänä pysäkillä oli yksi pyylevä, varsin puhdas alan edustaja Suomi-paita päällä. Hän kysyi nuorelta neidolta, koska bussi 15 tulee. Tyttö oli vähän jännittynyt, jolloin mies kysyi, pelkääkö tämä häntä. Tyttö myönsi kyllä vähän pelkäävänsä. Mies näytti niin kolhitulta, että sanoin sivusta:

- Mitä pelättävää tuollaisessa nallekarhussa olisi?

Mies riemastui, ja sanoi:

- Kerrankin! Siinä on kunnon ihminen! Hyvä tyttö!

Sitten hän antoi minulle oikein reilun karhun halauksen.

Tänään odotin reseptiä apteekissa. Farmaseutin aikaa vei alan mies, joka kertoi huomattavan kantavalla äänellä viimeisimmän yhteenottonsa poliisin kanssa:

- Minä en muistanut koko jutusta mitään, olin niin kännissä. Antoivat nukkua 12 tuntia ja ottivat verikokeen. Sitten kysyivät, oliko minulla lesti sellissä, kun lukemat ovat vielä niin korkeat. Sanoin, että millä hemmetillä minulla olisi ollut, kun te otatte kaiken pois sisään tullessa.

Sitten hän jatkoi selostamalla viime lokakuussa sattuneen mahahaavansa puhkeamisen.

- Siitäkään en muista mitään, heräsin sairaalassa. Kai minä olin hotellissa [kaiketi asuntohotellissa], mutta niin humalassa, että ei muistu mieleen.

torstaina, heinäkuuta 12, 2007

Harmittavat huuhkajat

Olen ollut epäsäännöllinen bloggaaja, koska miespoloni on vaatinut kaiken huomioni. On silti eri asia olla tekemättä jotakin tai tulla pakotetuksi olemaan tekemättä jotakin.

Asumani huuhkajahotellin johtavat huuhkajarouvat kieltäytyivät tarmokkaasti hankkimasta jotakin niin monimutkaista kuin digiboksi. Niinpä ystävällinen taloyhtiön hallitus keksi vaihtaa kaapelin lautasantenniin ja hankkia siihen yhteisen digisovittimen. Tämä on yhden talon yhtiö, joten muutamat ihmiset käyttävät aika tavalla valtaa.

Asian mutkistamiseksi eräs nuori ja tekninen hallituksen jäsen lupasi talolle yhteisen laajakaistan. Minulla oli kaapelimodeemi ja meillä miehen kanssa oli kaapelitelevision maksukortti, jolla saimme esiin monia lempiohjelmistamme. Lupailujen innostuttamana lykkäsin laajakaistaneuvottelut kesäkuun puoliväliin, jolloin asentaja luvattiin vasta 5/7 (juhannus).

Tapahtui seuraavaa: televisio ja Internet pimenivät yhtäkkiä kesäkuun viimeisen viikon loppupuolella. Meille oli kirjallisesti luvattu lähemmät tiedot toimenpiteistä lautasantennin asentajan puolelta, joten tarrasin puhelimeen ja valmistauduin haukkumaan hänet pystyyn. Miesparka sanoi, että isännöitsijä oli kieltänyt jakamasta informaatiota ennen kuin työ oli valmis, ja puheenjohtaja oli käskenyt tehdä työt viikolla ettei tule lisämaksuja. Seuraavaksi soitin kaapeliyhtiöön, joka ilmoitti katkaisevansa yhteyden vasta 2/7 maanantaina.

No, Elisa oli siis luvannut asentajan 5/7. Olin laskenut, että olen ilman Internetiä maanantaista torstaihin. Siitä tulikin jonkin verran pitempi tauko. Sitten uusi yhteys lakkasi toimimasta heti, kun asentaja katosi näkyvistä. Yritin yhden päivän itse tarkistaa, että kaikki oli niin kuin pitikin, käydä läpi modeemin vikailmoituslomaketta, laajakaistaohjeita ja niin pois päin. Kaikki oli niin kuin pitikin, IP-yhteyttä vain ei ollut.

Sitten soitin Elisan tekniseen tukeen. Sieltä sanottiin, että asennus on kesken, sitä ei ole kuitattu, ja kehotettiin soittamaan asiakaspalveluun, jos juttu ei viikossa tai parissa korjaannu. Jesses. Minulla seisoivat maksamattomat laskut, uusimattomat kirjat, avaamattomat sähköpostit ja tämä pelle ehdotti odottamaan kaksi viikkoa!

Odotin maanantaihin ja soitin asiakaspalveluun. Lupasivat soittaa takaisin, kunhan saavat työnjohtoon yhteyttä. Eivät soittaneet. Ilkeyksissäni soitin tiistaina tasan kello 7 aamulla. Taas luvattiin soittaa työnjohtoon ja sitten minulle. Minulle soittikin suoraan se asentaja ja sanoi järkyttyneenä, että kyllä työ loppuun on tehty ja jos joku muuta väittää, niin valehtelee.

Sitten hän tuli niin nopeasti kuin pääsi, teki kaikenlaista mystistä ja kas! yhteys toimi taas. Olisin voinut suudella. Hän sanoi rehellisesti, että hän ei kyllä itsekään tiedä, mitä tuli tehneeksi, kaikki näytti olevan kunnossa, hän lopulta resetoi modeemin. Ja että tietokoneet ovat sellaisia.

Kun pääsin käsiksi sähköpostiini, siellä oli tieto, että vuosien takainen ystäväni oli tietopimennon aikana kuollut. Onneksi leski uskoi selitykseni eikä luullut minun piittaamattomuuttani lykänneen vastaustani.

Kaiken tämän ajan olemme yrittäneet totutella karsittuun televisioon. Kanavia kyllä löytyy, mutta ketä innostaa Al-Mahrija, Rai-Gulp (ihan totta!) ja Italian parlamentin istunnot suorana lähetyksenä? Ainoa hupi oli, että saimme Formulan ilmaiseksi RTL Austria -kanavalta. (Emme edes välitä paljonkaan koko Formulasta, mutta Suomessa siitä nykyään maksetaan.)

Enkä edes ole ainoa, jolta yhteydet katkesivat varoittamatta. Naapurissa on vajaanäköinen rouva, jolle Sokeain yhdistys oli asentanut tietokoneen, jolla hän hoiti yhdistyksen asioita. Siellä oli istunto kesken, kun ruutu pimeni. Täydellinen hämminki. Hänelle asia valkeni vasta, kun minä juttelin hänen kanssaan - hän ei tiennyt kaapelimodeemin ja laajakaistan eroa.

Varokaa huuhkajia vallankahvassa.