sunnuntaina, heinäkuuta 30, 2006

Bambi


Disney Channel viihdytti sunnuntaipäivää näyttämällä alkuperäisen Bambin. Mietiskelen kollektiivista väärin muistamista. Olen useasti törmännyt mainintoihin Bambin metsäpalosta, jossa hän menetti äitinsä. Itse asiassa Bambin äiti ammuttiin (yllä oleva kohtaus). Metsäpalo tuli paljon myöhemmin tarinassa.

Lasten elokuva tämä ei ole, aikuistakin pelotti. Filmi on itse asiassa pelottava ja synkkä, raa'at kohtaukset seuraavat toistaan. Bambin ensimmäinen niityllä käynti keskeytyy metsästäjän ilmestymiseen. Sitten seuraa talvi, jonka kylmyyttä ja nälkää kuvataan karmivan realistisesti. Kun kevät tuo ensimmäisen vihreän ruohon, metsästäjä tulee taas ja Bambin äiti ammutaan.

Seuraavana keväänä eläinnuoret kypsyvät rakkauteen. Bambi tapaa Felinensä, mutta kohtaus keskeytyy kilpailijan ilmestymiseen. Taistelu on pelottava, vaikka Bambi voittaa. Sitten tulevat taas metsästäjät, hirveät hurtat ovat viedä Felinen, Bambi taistelee niitä vastaan ja häntä ammutaan. Kaiken huipuksi tulee metsäpalo. Jokainen iloinen ja onnellinen kohtaus keskeytyy raakuuteen ja kuolemaan.

Filmi on myös hyvin patriarkaalinen. Niitylle tulee ensi kerran Bambin isä etäisenä hahmona. Kun äiti kuolee, isä ilmestyy lumimyrskystä ja sanoo: "Äitisi ei voi enää huolehtia sinusta." Metsäpalon aikana isä ajaa haavoittuneen Bambin jalkeille ja pakottaa hänet turvaan. Loppukohtauksessa Felinellä on kaksoset. Bambi ja hänen isänsä seisovat kaukaisina, ylväinä hahmoina vuoren harjanteella. Sitten isä kääntyy ja kävelee pois - kuninkuus on Bambin, mutta perheonni ei. Bambi ei liity lemmittynsä ja lastensa seuraan.

Elokuvan tunnussävelkään ei lupaa pysyvää onnea, vaan jatkuvan kiertokulun:

Love is a song that never ends
Life may be swift and fleeting
Hope may die yet love's beautiful music
Comes each day like the dawn

Love is a song that never ends
One simple theme repeating
Like the voice of a heavenly choir
Love's sweet music flows on.


lauantaina, heinäkuuta 29, 2006

Vaamujen ilotanssi



Julio Cortazarin "Kertomuksia kronopioista" sisältää katkelman vaamujen ilotanssista. Näissä kuvissa tanssii kyllä elämäni valo, joka joskus riehaantuu aamuvoimisteluun, johon sisältyy napatanssia, egyptiläinen osuus ja asento nimeltään "vaaka".

perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Haircuttia

Sattuipa juttu, jollaisen olen joskus antediluviaanisena aikana lukenut Valituista Paloista. Kun aamulla pukeuduin, kaikki kunnon pikkuhousut olivat pyykissä. Valitsin oikein vanhoista yhdet, jotka vaikuttivat kelvollisilta. Valitettavasti olin unohtanut, että ne kuuluivat varoituskyltin "vain pitkien housujen kanssa" alle.

En päässyt kauppamatkalla pitkälle, kun housut valahtivat reisiin. Materiaali oli ohutt silkkinailonia, kuminauha aikojen saatossa löystynyt. Minulla oli kesähame, joka ulottuu pohkeeseen. Se on kyllä väljähelmainen, mutta ei niin leveä, etteä tekisi Marilyn Monroet tuulessakaan. Niinpä tein ainoan mahdollisen - menin näkösuojaan ja nappasin pöksyt ostoskassiin.

Mieheni sai varsinaisen hepulin purkaessaan kotona ostoksia. Vannoin ja vakuutin, etten ollut loukannut yleistä siveyttä, mutta hän heitti housut roskiin (vaikka vinguin, että talvihousujen kanssa ne taas pysyvät siellä, missä pitääkin) ja vahti vieressä, että panin sopivan tiukat nimettömät jalkaani.

Se Valittujen Palojen nainen ratkaisi oman pulmansa samoin. Häntä tuijotti mies, joka selitti epäherrasmiesmäisen käytöksensä sanoin: "Olen aina ihmetellyt, mitä naiset tuollaisessa tilanteessa tekevät."

lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Rumuus



Ruminta, mitä tiedän, ovat tuherrukset seinillä. Ne eivät ainoastaan edusta rumuutta ympäristössä, vaan myös sielun rumuutta. Olen katsellut, miten remonttimiehet rappaavat ja maalaavat taloa helteellä ja vesisateella, hellästi ja tarkasti. Sitten tulee yö ja pari huppupäätä, ja seuraavana aamuna koko työ on tärvelty, varmaan räkäisesti nauraen.

Vertaukseksi käy, että äiti pukee lapsensa parhaisiinsa juhlatilaisuutta varten ja lähettää tämän hetkeksi ulos odottamaan. Joku iljetys tulee ja sylkee oikein limaisen syljen lapsen juhlapuvulle. Näissä kuvissa olevat talot eivät ole asuintaloja, mutta satojen ihmisten silmissä päivittäin. Olen kuitenkin kuluneena vuonna katsellut kolmen asuintalon (yksi on se, jossa asun) saavat uuden pinnan ja sitten - uudet töhräykset. Rumuutta.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Muutos

Vuosi sitten naapuritalo karsi kaikki hopeapajunsa. Olimme varmoja, että ne eivät siitä nouse. Väärässä olimme; mitä mehevimmin kasvavat uudet oksat (ja seinäkin on maalattu uudelleen).

lauantaina, heinäkuuta 01, 2006

Älkää herättäkö

Aamukuva valokuvatorstaihin; antakaa vielä nukkua, sanoi sukulaispoika.