tiistaina, helmikuuta 28, 2006

Voi kännyköitä!

Miehen puoli vuotta vanha Siemens päätti yhtäkkiä sanoa yhteistyösopimuksen irti. Sen jälkeen kun mies yritti lähes tunnin soittaa takuuliikkeeseen sanoin, että mennään ja otetaan känny mukaan. Näin tehtiin.

Liikkeessä sanottiin, että kyseinen merkki ja malli on pelkkiä maanantaikappaleita ja joutaa roskiin. Tilalle trjottiin päittäin vaihdettavaksi Nokian vähän käytetty kännykkä. Näin tehtiin.

Vuorokauden mies taisteli uuden kännynsä käyttöohjeen kanssa. Ei tullut nakkisormilla käytöstä mitään. Kaupan päälle paljastui, että kapine ei pitänyt akkuaan. Uudelleen liikkeeseen. Siellä lipsahti, että nokialaista ei olisi pitänyt kaupata kenellekään, vaan sen piti mennä hoitoon. Tilalle tuli uusi Samsung ja erinäinen pino euroja väliä. Taas uusi käyttöohje.

Uusi uneton yö molemmille - mies ei hellitä kesken. Voi noita kännyköitä.

sunnuntaina, helmikuuta 26, 2006

Euro vetoa

Minusta on aina hauskaa nähdä onnellisia ihmisiä. Odotin tänään bussia. Minun kanssani odotti aviopari ja pikkupoika. Heillä oli hauskaa keskenään; yhtään minusta häiriintymättä äiti ja poika tanssivat piirileikkiä ja isä lauloi.

Sitten poika huomasi kiinteistöfirman huoneistoesittelyn kyltin, joka oli pantu lähes keskelle tietä - pysäköityjen autojen "ulkopuolelle". Poika kysyi, miksi tuo kyltti on tuolla asti? Äiti selitti, että sen vuoksi, että ihmiset näkisivät sen. Sitten käytiin keskustelua siitä, ajavatko autot sen päälle.

Tampereen kaupungin linja-auto tuli pysäkkiä kohti. Äiti sanoi miehelleen:

- Tuo bussi tilttaa tuon kyltin.
- Ei tilttaa.
- Euro vetoa, että tilttaa.
- Kiinni veti.

Ei tiltannut. Nainen sanoi:

- Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa, kun ei edes Tampereen Liikennelaitokseen.

Sitten hän kaivoi euron miehelleen.

lauantaina, helmikuuta 25, 2006

Ars 06





Tulipahan käytyä täältä maalta Helsingissä ja Kiasmassa. Eivät nämä maailman parhaita kuvia ole, mutta suosittelen silti näyttelyä...

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

Päivän sitaatti

Poikalapsen saaminen on ajan antama lupaus miehelle, jokaiselle isälle suotu takuu siitä, että kaikkea hänelle tärkeää pidetään jonakin päivänä typeränä ja että hänelle kaikkein tärkein ihminen maailmassa ymmärtää hänet ennen pitkää väärin.

- Ian Caldwell - Dustin Thomson: Neljäs siirto

lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Pikku prinsessa

Sara ja kalakori

Burnettin "Pikku prinsessasta" tuli todella lumoava versio televisiosta. Tämän haluaisin videona. Minua on aina tympinyt Shirley Temple -versio. Tässä vuoden 1995 versiossa oli tavoitettu Burnettin henki.

Tosin Sara oli hiukan häijympi kuin kirjassa, mutta se oli vain hyväksi. Kohtaus, jossa Sara ja Becky kaatoivat nokea savupiippuun, oli hauska. Mahdollisesti Ram Dassin taikatemppu ullakkohuoneen taian kanssa jäi epäselväksi niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet (jos sellaisia on), mutta itse Ram Dass on hyväntahtoinen taikuri, todella velhomainen hahmo. Amelia-neidin pako maitomiehensä kanssa oli myös hauska. Tarinan siirtäminen New Yorkiin mahdollisti Beckyn muuttamisen mustaksi tytöksi ja antoi lisää ulottuvuuksia tälle lasten pahoinpitelyn klassiselle kuvaukselle.

Neiti Minchin oli ilkeä - hänen kuuluikin olla - mutta yksi pieni vilahdus antoi ymmärtää, että hänelläkin oli tarinansa. Hänen suistumisensa kurjuuteen lopussa meni vähän laidan yli, mutta kuten amerikkalainen arvostelija kirjoitti, lapsikatsojat varmasti arvostivat sitä.

Tämä "Pikku prinsessa" ja "Salainen puutarha" - kaksi filmiä aikuisille naisile, jotka ovat säilyttäneet lapsen sydämen.

perjantaina, helmikuuta 17, 2006

Debytantti

Oli vähällä unohtua, että tänään on vanhojen tanssit. Sitten nousi bussiin ruskeasilmäinen kaunotar, hiukset kammattu ylös kellertävillä silkkinauhoilla, yllään pitkä, läikesilkkinen, vaaleankellertävä tanssiaisleninki. Brokadinauhoja, pitsiset puolihansikkaat. Mukana aivan normaalisti pukeutunut ystävätär, joka sanoi:

"Varo sitä hametta, sen pitää kestää iltaan asti!"

Muualla maailmassa nuoret neidot esitellään debytanttitanssiaisissa. meillä on onneksi vanhojen tanssit. Kyllä nuoruus on ihanaa.

torstaina, helmikuuta 16, 2006

Alien abductions

Civilization Science -kanava esitti eilen ohjelmaa avaruusolioiden suorittamista kaappauksista. Useimmilla "kaapatuilla" oli samankaltaisia kokemuksia: uudelleen ja uudelleen he kokivat, että heidät vietiin vuoteistaan, laskettiin pöydälle kirkkaiden valojen alle ja isokokoiset muukalaiset tekivät heille merkillisiä toimenpiteitä mitään selittämättä. Useimmilla oli myös pieniä arpia milloin missäkin päin kehoaan.

Ohjelmassa ei suoranaisesti annettu selitystä (paitsi että "kaappaukset" ovat huuhaata). Mieleeni tuli, että olisi mielenkiintoista saada näiden henkilöiden koko sairauskertomus. Kuinkahan moni heistä on lapsena joutunut pienen lääketieteellisen operaation kohteeksi? Kaatuminen (kuten sisareni vuoden vanhana), luomen poisto (kuten minä itse 3-vuotiaana) tai jotakin vastavaa? Lapselle ei juurikaan selitellä mitään, ja kun lapsi on isompi, juttu on jo perheessä vanha eikä siitä ehkä tulla puhuneeksi. Minulle ja sisarelleni kerrottiin näitä tapauksia usein, joten pystyimme muodostamaan niistä mielikuvan. Entä lapsi, jolle ei kerrota?

Mieleen jää kuva operaatiopöydästä, kirkkaista valoista, oudoista, isokokoisista aikuisista, joilla ehkä on kirurginnaamiot ja valkoiset taki, eli taatusti oudon näköisiä hahmoja. Arpi jossakin päin ruumista. Onko ihme, että he uneksivat tapahtumasta eikä selitystä ole?

Jos tähän vielä lisätään seksuaalisten kieltojen aiheuttama hämmennys tavallisista leikeistä (näytä minulle, niin minä näytän sinulle), niin soppa on valmis.

tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Nämä vaikeat miehet

Tässä sitä odottelen tulosta miehen käytännön kokeilusta. Hänen alaleuan tekohampaansa ovat alkaneet tehdä syömisen tuskalliseksi. Mies keksi, että pikaliimalla voi pohjata tekarit itse. Minulle hän kertoi ideastaan vasta, kun oli toteuttanut sen. Nyt ihmettelemme yhdessä, lähtevätkö hampaat enää suusta.

Sain hänet soittamaan hammasteknikolle, joka teki tiettäväksi, että pikaliima on erittäin myrkyllinen aine. Ihmettelen siis muutakin kuin hampaiden irtoamista. Onneksi hammasteknikolle olemme tämän kokeilun tuloksena menossa (jos siis hampaat irtoavat ilman kirurgia - ja jos ei tule matkaa ensiapuun myrkytysoireiden takia).

Koska ne pahukset kasvavat aikuisiksi?

sunnuntaina, helmikuuta 12, 2006

Liikeidea tarjolla

Aamulehdessä oli iso juttu kännyköistä vanhuksille. Iäkkäät ihmiset eivät halua monimutkaisia kännyköitä, van sellaisia, joissa on perustarpeet, iso näyttö, isot näppäimet ja selkeä valikko. Firmat eivät halua tehdä sellaisia, koska heidän mukaansa vanhukset kuitenkin haluavat kaikkea krääsää siinä kuin nuoremmatkin (kun heidät vain saataisiin tajuamaan se) ja lapset joka tapauksessa lahjoittavat vanhuksille vanhentuneet kännykkänsä. Afrikan ja Aasian markkinoille tehdään helppoja malleja, mutta ei Suomeen.

Poliisit myyvät huutokaupoissaan hukattuja kännyköitä säkkikaupalla, liikkeet eivät mielellään ota vastaan vanhentuneita malleja edes vaihdossa. Joku vapaaehtoistoiminnasta innostunut tai pikku liikeideaa kaipaava voisi ostaa huutokaupasta ja keräillä liikkeistä perusmalleja, katso, että ne toimivat ja panna sen jälkeen markkinat johonkin Mummon Kammariin tai muihin vastaaviin: kännykkämarkkinat, tarjolla kahvia ja pullaa, käytössä opastetaan, halpoja malleja, 5-10 euroa kappale. Voisi jopa ostaa niitä Afrikan malleja ja tuoda ne takaisin myytäväksi. Tekisi hyvää ja saisi ehkä vähän pennosiakin.,Löytyisi markkinarako.

Aikoinaan työssäni, toimiessani muun ohella työsuojeluvastaavana, vaadin naisillekin työkenkiä. Herrat nauroivat. Pääluottamusmies lähti mukaan, saimme tarjouksia laitoskenkien valmistajilta, pidimme esittelyn. Kengät myivät kuin siimaa. Tavasta tuli jokavuotinen. Kun menin myöhemmin erääseen toiseen työpaikkaan, jossa oli jalkatyötä tekeviä naisia, siellä pidettiin kerran vuodessa tällainen myyntitilaisuus. Markkinarako oli, miehet vain eivät olleet uskoneet.

perjantaina, helmikuuta 10, 2006

Ihmisen salainen maailma

Olen usein sitä mieltä, että Dr.Phil jakelee hyviä ohjeita ("Itsestäänselvyyksiä", tuhahtaa mieheni). Eilen hän käsitteli miestä, joka poti miehen prototyyppiongelmaa - ei puhu eikä pussaa. Phil selitti, että jokaisella ihmisellä on salainen sisin, jota kukaan muu ei tunne. Hyvä, olen samaa mieltä. Sitten hän vaati, että ko. miehen ja hänen vaimonsa on alettava tunkeutua toistensa salaisille vainioille - sitten vasta avioliitto on kunnossa, kun kumpikin tietää, mitä toinen salaisimmassa tunnossaan ajattelee ja tuntee.

Hyi häpeä, Phil! Ihmisen sisin on hänen - sisimpänsä, jossa ihminen itsekin liikkuu vain varovasti ja pienin askelin. Kuten Prinssi Leopold on kirjoittanut kirjassaan "Aika rakastaa, aika kuolla" (hei, en ole lukenut kirjaa, sitaatti on hallussani):

Tunnemmepa toisen ihmisen kuinka hyvin tahansa, on meillä itse kullakin oma salainen maailmamme, jossa me elämme yksin yksilönä. Sen maailman rajaa ei kenenkään toisen pidä ylittää.

torstaina, helmikuuta 09, 2006

Aidat

"Ulkolinja"-ohjelmassa Ariel Sharon puhui Yhdysvalloissa Israelin turva-aidan puolesta. Bush halusi, että aita ei veisi ylimääräisiä osia palestiinalaisten alueesta, mutta Sharon kieltäytyi muuttamasta sen linjaa. Ohjelmassa Sharon sanoi hyvin tyytyväisen näköisenä:

Sanoin hänelle: "Teidän oman suuren suuren runoilijanne Walt Whitmanin sanoin: Hyvät aidat tekevät lujan sovun."

En tiedä, lukeeko Bush runoutta, mutta israelilaisia kenraaleja ei pitäisi päästää julkisesti siteeraamaan runoja. Ensinnäkin lainaus ei ole Walt Whitmanin, vaan Robert Frostin runosta. Toiseksi kohdan merkitys jäi Sharonilta huomaamatta. Runon katkelma, josta sitaatti on otettu:

Hän seisoo
lujasti kouristaen kiviään
kuin kivikauden aseistettu villi.
On niin kuin liikkuisi hän pimeässä,
ja muutakin se on kuin metsän varjo.
Isältään kuulemiaan ei hän tutki,
hän pitää ajatuksestaan niin, että
taas toistaa: "Hyvät aidat, hyvä sopu."

keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006

Tanskalainen ristiretki

Mieltäni on alkanut huolestuttaa tämä Tanskan ja Tanskan lipun jahtaaminen. Lippu on varsin selkeästi ristiretkitunnuksen näköinen, ja muutamat tahot islamissa ovat viittailleet "lännen ristiretkeen" - sanontaan, jota Bush ensi kiihkossa 2001 käytti ja joka sitten kiireesti haudattiin.

Epäilen, että vaikkapa afgaanit edes tietävät, mikä Tanska on tai missä se on. Kun lippua poljetaan, poljetaanko siinä kristinuskon symbolia? Miten nopeasti hyökkäyskiihko siirtyy koskemaan kaikkia kristittyjä? Koska idässä alkavat kirkot palaa?

tiistaina, helmikuuta 07, 2006

Kuuluisia sanoja

Luen "Poltettu maa" -nimistä kirjaa Volgan alueen taisteluista. Kirjassa mainitaan komissaari Leonid Brezhnev, "nykyisin koko Neuvostoliiton johtaja" (kappas vain, uusi kirja onkin kirjoitettu vuonna 1961!). Jossakin vaiheessa Krimillä Brezhnev oli lentänyt maihinnousualuksessa veteen kuin John Kennedy ja pelastettu tajuttomana. Tajuihinsa palattuaan hänen ensimmäiset sanansa olivat virallisen historian mukaan olleet:

"Neuvostoihmisen voi tappaa, mutta häntä ei voi tuhota!"

Rohkenen syvästi epäillä. Todennäköisimmin hänen suustaan ensiksi tuli virta merivettä ja oksennusta. Sitten ryöppy venäjänkielisiä kirosanoja. Sitten kähisten: "Antakaa votkaa!"

John Varley kirjoitti aikoinaan lento-onnettomuuksista. Hänen mukaansa mustia laatikoita purettaessa ei koskaan kuulla mitään sankarillisia repliikkejä. Lentäjillä on niin kova kiire tehdä jotakin koneen pelastamiseksi, että heillä on aikaa omiin repliikkeihin vasta, kun koneen nokan edessä on maa metrin päässä ja nopeasti tulossa lähemmäs. Niinpä viimeiset sanat ovat aina: "Ou shit!"

Minusta totuus on sankarillisempaa kuin pronssiin valettavat "kuolemattomat sanat".

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Uskomatonta kohua


Pilapiirroskohu menee täyttä päätä järjettömyyksiin. "The Guardian" -lehti kirjoitti, että jupakka alkoi tanskalaisen lastenkirjailijan halusta tehdä pikku kuvakirja Muhammedin elämästä. Hän ei löytänyt kuvittajaa ja puhui asiasta mm. "Jyllands Posten" -lehden päätoimittajalle. Tanskalainen imaami, joka piirrokset ensin kävi levittämässä Lähi-Itään, oli Guardianin mukaan väittänyt lehdessä julkaistun todella herjaavia kuvia esimerkiksi sianpäisestä Muhammedista. Tässä ei tietenkään ole totuuden häivääkään.

Minua raivostuttaa. Uskonnolliset tunteet ovat jotakin, järjetön mellakointi jotakin aivan muuta. Ihmisten uskonnollisten tunteiden hyväksikäyttö heidän yllyttämisessään murhiin ja tuhopolttoihin on todellista uskonnon häpäisyä. Miten paljon mellakoijat asioista tietävät paljastui, kun CNN:n uutislähetyksessä yritettiin kovasti repiä siekaleiksi Sveitsin lippua. Vähintä, mitä voi vaatia, on, että otetaan asioista selvää ja sitten vasta lähdetään rähjäämään. Ja jossakin taas joku nauraa...

Epäilen, että mahdollisesti tosi, mutta tavattomasti liioiteltu huhu Guantanamon vartijoiden harjoittamasta Koraanin häpäisystä on taustana tälle kaikelle. Sekin huhu on paisunut; viimeksi Al-Jazeerassa väitettiin totena, että vartijat päivittäin tuhosivat Koraaneja. En millään suostu uskomaan sitäkään. Kirjan tuhoaminen on rankkaa puuhaa.

sunnuntaina, helmikuuta 05, 2006

Ankeaa pakkaskautta

Miespolo teki kiepin sairaalan kautta eikä minunkaan oloni niin herkullinen ole. Ja vielä pakkanenkin tuli ja järjesti perheen sisäruokintaan. Ui-ui-ui!

keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006

Muhammedin maine

Nyt on taas tehty kärpäsestä oikein kunnollisen kokoinen härkänen. Olen kyllä sitä mieltä, että ihmisten ei pitäisi mellakoida asioista, joista eivät mitään tiedä. Jos länsimaat vetävät avustuksensa pois maista, joissa pohjoismaalaisia uhataan jonkin paikallislehden kuvien vuoksi, niin se on avustettaville ihan oikein.

Nyt kuvat vasta leviävätkin, kun taas ilman näitä kahakoita edes Jyllands Postenin lukijat eivät enää muistaisi niitä.