Sisareni hautajaiset

Hautasin ainoan sisareni eilen.

Hups. Väärä sanamuoto. Olin läsnä, kun ainoa sisareni haudattiin. Haluan tavallaan selittää, mutta miten tämän voi selittää? Emme koskaan tulleet toimeen. Ennen kuin isämme kuoli, olimme hänen viimeisillä syntymäpäivillään. Emme silloin tienneet, että ne olivat viimeiset. Silloin minulle valkeni, että sisareni vihasi minua. En käytä sanaa keveästi. Hän vihasi minua.

Yritin päästä siitä ohi. Sitten kuolivat vuorotellen isäni, isoäitini ja äitini. Huolehdin isoäidistä ja äidistä loppuun asti. Sisareni ei. Seurasi tuskallisia tapahtumia. En halua kirjoittaa niistä, en myöskään viimeisistä tapaamisista sisareni kanssa.

Nyt hän on kuollut. En tiedä, mitä pitäisi ajatella. En todella tiedä.

Auttakaa, joku.

Hikeä tihkuen

Internetin käyttö ja bloggaus kävivät tänään todellisesta työstä. Kone takkusi niin pahasti, että ajoin tarkistukset läpi. Löytyi neljä virusta ja kaksi vakoiluohjelmaa. Olen vartioinut Internet-ohjelmia, mutta nämä olivat tulleet seulan läpi Java-ohjelman mukana. Kun olin eliminoinut tunkeilijat, ilmaisin kertoi kolmesta pahansuovasta yrityksestä ja sen jälkeen bloggaus oli täyttä tuskaa. Kone kaatui neljästi. Kahdella kerralla käynnistysyrityksiä tarvittiin useampia. Ensimmäinen blogi meni hukille; sitten opin tallentamaan joka lauseen jälkeen. Tarvittiin hikeä ja pahaa sisua.

Tämän posauksen jälkeen ajan virustarkistuksen perusteellisesti uudelleen, varmuuden vuoksi.

Kyllä tekniikka on ihanaa.

Päivän sitaatti

Naiset luulee, että miehille ei ulkonäkö ja vaatteet merkitse mitään, kun ne pukeutuu aina samaan univormuun, kuka tummanharmaaseen teryleeniin, kuka rokkarin virka-asuun. Turha luulla. Vaatteet on miehille paljon isompi juttu kuin naisille, kuolemanvakava. Katsokaa vanhoja arvokkaita miehiä tummissa puvuissaan - hengen niiltä voi viedä, mutta arkkuunkin ne menee samassa puvussa.

Naisille pukeutuminen ei itse asiassa merkitse paljon mitään. Mehän suhtaudumme vaatteisiin kuin mustalainen hevosiin. Niistä puhutaan ja niitä pitää olla paljon, mutta niitä myös vaihdellaan mielialan mukaan monta kertaa päivässä. Kyllästytään ja ihastutaan, hylätään ja hankitaan koko ajan. Mikään ei pysy samana eikä varsinkaan muutu sellaseksi koomisen jähmeäksi aatteeksi kuin miehillä.

- Hannu Raittila: Pamisoksen purkaus

Dragonsbane

Miesihanteeni - sen ohella, joka minulla sattuu olemaan - on Barbara Hamblyn kirjan "Dragonsbane" John Aversin, lohikäärmeensurmaaja. Kirjan alussa ihanteellinen nuori prinssi tulee hakemaan häntä, koska valtakuntaa uhkaa lohikäärme. Nuorukainen järkyttyy, kun sankari seisoo silmälasit päässä, nilkkojaan myöten mudassa, ja keskustelee sioista. John Aversin on koko kirjan mitan mies, joka keskustelee vanhoista kirjoista tyyliin "luin se Ptolemaiokselta - vai oliko se Dionysoksen toinen osa - vai Livius Polyboros" , on tappanut kyläläisiä kiusanneen lohikäärmeen kirveellä, koska se on käytännöllisintä (ja kauhistutti prinssin tällä epäritarillisella käytöksellään) ja suostuu hoitamaan prinssin ongelmaa, koska hän himoitsee lisää kirjoja kuninkaan kirjastosta. Kun kuninkaan rakastajatar (kirjan paha noita) pilkkaa häntä barbaariksi, hän rupeaa esittämään sellaista ja saa kaikki hovilaiset puolelleen.

Mies minun mieleni mukaan.

Vaihteeksi meemi

Tällä kertaa vastaan meemiin siitä, mikä näkymä on tietokoneella työskennellessä silmissä. Näin sievä ja lutunen on minun maisemani. Kelpaa siihen sielun kuvia heijastaa. Taulu seinällä on isotätini (levätköön rauhassa) maalaama akvarelli. Siihen heijastuu selkäni takaa lukulamppuni. Tietokonepöydän lamppu on Clas Ohlssonilta, meillä on niitä joka huoneessa, vain eri värisin varjostimin.

Scarlettin nälkä

TCM esitti tänään "Tuulen viemää". Katselin vain pätkän, koska mieheni suhtautui nuivasti (hän halusi katsella Explorerin "FBI-akatemiaa"). Tuli mieleeni minulle uusi ajatus. Olen aina pitänyt Scarlettia poikkeuksellisen typeränä naisena miessotkujen vuoksi. Nyt minulle valkeni, että hänen ongelmansa ja kantava voimansa ei koskaan ollut seksi tai rakkaus. Se oli ruoka aivan alusta asti. Miehet edustivat ruokakomeron avainta jo ennen sisällissotaa.

Kirjan alussa Scarlett menee ulkoilmajuhliin. Ruoasta riidellään heti; hieno nainen ei saa syödä julkisesti. Scarlett kapinoi pahoinvointia aiheuttavaa roskaruokaa vastaan, jota hänelle yritetään syöttää. Myöhemmin keskustellaan siitä, että miehet pitävät naisista, joilla on hyvä ruokahalu, mutta eivät kosi heitä Ashley kosii Melanieta, joka syö kuin lintu. Scarlett pompottaa miehiä panemalla heidät hakemaan hänelle ruokalautasia, joita hän ei voi syödä. Sama jatkuu. Kun Scarlett menee kiukusta naimisiin, hän tulee raskaaksi ja oksentaa ruokansa. Kun hän lopulta saisi syödä, koska on leski, ruokaa ei enää ole. Kaikki tietävät Scarlettin valan "En enää koskaan ole nälkäinen

Rhettin huolettomat tavat kärsivät, kun Scarlett heidän mentyään naimisiin ahmii ravintolassa: "Älä kaaputa lautasta, Scarlett. Keittiössä on varmasti lisää." Minusta Scarlett on bulimikon perikuva. Tähän tulee lisäksi kaappijuoppous. Epäilen, että Rhettin lähdettyä Scarlettin kohtaloksi tuli sama kuin monen myöhempien aikojen etelän kaunottaren: hän isuti tarassa kuistin keinussa, ryyppäsi aamusta asti mutta ikään kuin ei joisikaan, ja hoiperteli iltapäivällä sameasilmäisenä tapaamaan vierailijoita, jotka hienotunteisesti eivät huomanneet mitään vaikka kaikki tiesivät. Todennäköisesti nuhruisessa aamutakissa 120 kilon painoisena, linttaan astutut tohvelit jalassa.

Viktoriaaninen joulu

Dickensin joulusta blogissa Mette miettii jäi yli pari dickensiläistä kuvaa. Tässä Mr. Pickwick on tyttöjen huomion kohde:



Tässä "Joululaulun" Mr. Scrooge kauppansa edessä halveksii joululaulujen laulajia:



Ja tämä joulupukki on kotoisin vanhanaikaista joulua kahmalokaupalla tarjoavalta sivustolta:



Joulukuusi näyttää olevan pöydällä kuten se Dickensin aikaan oli.

Valoa jouluun

Mieheni, lyhdynsytyttäjä työssään kylmällä parvekkeella:

Ja niin loistaa valo pimeydessä.

Joulun valoa ja lämpöä teille kaikille!

Kanapyttis

Tässä mieheni tämän hetken bravuuri - kanapyttis. Paistetaan broilerin koipireisiä pienellä lämmöllä kannen alla. Leikataan kaikki liha irti. Paloitellaan keitetyt perunat, pannaan kananpalat päälle ja Floraa keskelle. Ripotellaan mausteet - ainakin paljon persiljaa ja valkosipulisuolaa. Paistetaan. Kuva on ennen viimeistä paistovaihetta. Mies asettelee aina kaiken kauniisti ja kutsuu ihailemaan, joten otin myös kuvan.

Bussissa kuultua

Kaksi nuorta naiste keskusteli bussissa "Tuntemattomasta sotilaasta":

- Kyllä se kirjakin pitäisi lukea, kun elokuva on niin hyvä.
- Joo, se on niin karmea elokuva, että täytyy aina mennä keittiöön hakemaan syömistä. Kun se on vielä melkein oikeasti totta.


Joulusiivouksen rasitukset

Mies katseli itseään peilistä yhteisen ostosretken ja pöytäliinojen silityksen jälkeen ja huokaisi:

- Lempikirjani on Stephen Kingin "Kalmo tekee joulusiivousta".

Jouluruuhkaa

Lidlissä on ilmanala, joka saa ihmiset käyttäytymään hassusti. Tällä kertaa olin itse paikan koomikko. Olin kiertänyt viisi kauppaa ostoskärryjen kanssa ennen kuin päädyin Lidliin. Minulla oli muutama palautustölkki, ja tietysti ne olivat jääneet kärryjen pohjalle. Purin siis kaikki ostokseni lattialle tölkkiautomaatin viereen ja syötin tölkit laitteeseen. Sitten pakkasin kärryt uudelleen. Tässä vaiheessa huomasin, että kateissa oli yksi apteekin pakkaus. Purin koko homman taas ja siellähän se kadonnut rasia oli, pohjalla. Uusi pakkaaminen. Vieressäni oli iso roskakori tyhjiä muovipusseja varten. Korissa oli kaunis, puhdas valkoinen muovipussi. Otin sen ja panin siihen ostamani pakasteet, että ne eivät kastelisi muuta kuormaa. Kun kaikki oli kunnossa, tölkkien palautuskuitti oli kateissa. Pengoin roskista kuumeisesti, mutta en löytänyt kuittia. Purin tavarani kolmannen kerran. Siellähän se lipuska oli. Taas pakkaamaan. Olin taatusti punainen ja kuumissani, kun kiersin Lidlin ostosteni perässä ja menin kassajonoon.

Jonon läpi tunkeutui kaksi pojankoltiaista. Toinen kääntyi ja sanoi: "Tällä tavalla nuoret käyttäytyvät nykyään."

Menin vielä Pukettiin ostamaan kaksi hyasinttia. Toinen myyjä pakkasi, toinen bongasi kassaan. Pakkaaja sanoi kassalle: "Ja kaksi haisuliinia." Kaipa hyasintteihin kyllästyy, kun niitä joutuu kaiket päivät käsittelemään.

Eefa-mitta

Keskustelupalstoilla ja muussa Internet-sananselityksessä väitetään koko ajan, että Raamattu on kirjaimellisesti totta. Sanantulkitsijat esittävät myös mielellään, että kaikki on Raamatusta luettavissa, myös tulevaisuus. Kyllä se melkoista mutkailua vaatii. Esimerkkinä olkoon profeetta Sakarian seitsemännen näyn selitys. Kyseinen kohta kuuluu seuraavasti:

5 Enkeli, joka selitti minulle näkyni, tuli luokseni ja sanoi: "Katso, mitä nyt saat nähdä."

6 Minä kysyin: "Mikä se on?" Hän vastasi: "Se on viljaruukku, eefa-mitta", ja jatkoi: "Se tarkoittaa koko maan asukkaiden syntivelkaa."

7 Yhtäkkiä ruukun lyijykansi avautui, ja ruukussa istui nainen.

8 Enkeli sanoi: "Tämä nainen tarkoittaa jumalattomuutta." Sitten hän työnsi naisen takaisin eefa-mittaan ja pani jälleen lyijypunnuksen kanneksi sen päälle.

9 Sen jälkeen minä näin kahden naisen lähestyvän. Heillä oli siivet kuin haikaran siivet, ja tuuli kuljetti heitä. He nostivat eefa-mitan korkealle ilmaan.

10 Minä kysyin enkeliltä, joka puhui kanssani: "Mihin he vievät ruukun?"

11 Hän vastasi: "Sinearin maahan. Siellä he rakentavat naiselle temppelin, ja kun se on valmis, he asettavat eefa- mitan korokkeelle.

Tämä merkillinen näky on saanut seuraavan sananselityksen television vastustajalta:

Eefa mitta on tilavuusmitta ollen noin 36 - - - 39 litraa ja kyseisen kokoisia vekottimia on kaikkialla maan päällä, sillä TV:n kuvaputken tilavuus on usein juuri tuon kokoinen.

Asuessani Ruotsissa hajotin kaksi kaatopaikalle heitettyä TV:tä tarkistaakseni, että onko niissä todella 'lyijykansi' ja olihan niissä ! Sekä Telefunkenin että Loewe Optan kuvaruudun ympärille oli asennettu lyijylankavyyhti estämään kuvaputkelle muodostuvan kuvan häiriöitä!

Jakeessa 7 mainittu nainen on Raamatun symboliikan mukaisesti esikuva jumalattomuudesta, mikä selviää tästä jakeesta 8, jossa toistetaan lyijyn osuus laitteessa. Lyijy VT:ssa on esikuva synnistä.

Kaksi naista kuvaa Iso Britanniaa ja USA:ta, jotka ovat kunnostautuneet juuri tässä TV-asiassa siten, että Tel-Star niminen mannertenvälinen TV-satelliitti laukaistiin maata kiertävälle radalleen juuri niitten yhteistyönä. Tel-Star'issa on laajalle levittäytyvät hontelon näköiset haikaramaiset 'aurinkopaneeli-siivet' ja kyseinen TV-satelliitti kiitää juuri maan ylimmässä stratosfäärissä eli kirjaimellisesti maan ja taivaan eli ulkoavaruuden välillä.

Sana Sinear merkitsee 'kaunista esinettä' ja tässä yhteydessä huoneella, johon tässä viitataan tarkoitetaan ihmisten sydäntä eli kunkin TV:ä katsovan ihmisen sisintä, josta Raamattu mainitsee: yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee!

Samassa keskusteluketjussa yllä oleva sai kannatusta: "Totuutta puhut, veljeni!" Sinearista oli kuitenkin eriävä mielipide:

Sinearin maa on Irak. sinne rakennetaan sille huone. Allahin palvonta johdetaan sieltä käsin ja TV.n välityksellä.

Lähdin etsiskelemään eefa-mittaa. Löysin vielä yhden tulkinnan:

Eefa -mitan sisällä Sakarja näki naismaisen olennon istumassa. Ihmisten rakentamissa UFO/IFO -aluksissa eli vastapainovoimamoottoria hyödyntävissä nk. "lentävissä lautasissa" on joskus kuvattuna istuin sen sisällä olevassa ohjaamotilassa, lyijyllä suojattuine tietokoneineen, niin kuin lentokoneissa tai helikoptereissa konsanaan.[...] ET -olentoja kuvataan usein naissukupuolisiksi tai sukupuolettomiksi pieniksi ihmisen ja sammakon kaltaisiksi harmaan värisävyn omaaviksi risteytetyiksi olennoiksi. Uskon että nämä ns. ufoiilla matkustavat ET -olennot englanniksi (alien), ovat riivaajahenkiä ja langenneita enkeleitä.

Yksinkertaista kuin hirren vierittäminen.

Päivän sitaatti

Vaikka orkesteri tarvitsi tietyn vähimmäistilan, studio oli paljon ahtaampi kuin kuvaruudussa näytti, mutta niinhän se on television kanssa aina: tila, näyttö, ajatukset, näköalat, kaikki on pienempää kuin oikeassa maailmassa.

- Jean Echenoz: Pianossa

Pakkashuurretta

Pakkanen toi huurteen tullessaan. Variksia meillä oli omasta takaa.

Jouluseimiä

Tampereen Kalevan kirkossa on näytteillä joitakin koululaisten tekemiä jouuseimiä. Muutenkin kirkko on rauhallinen paikka joulukiireiden keskellä ja avoinna klo 11 - 15.

Eurolla kilo

Tuli taas retkeiltyä aamuvarhaisella Lidliin tarjouksen perässä. Broilerin koipireisiä eurolla kilo. Eläkeläiset osaavat kulkea tarjousten perässä. Neljät Lidlin isot vankkurit oli pysäköity koipireisien ympärille kuin intiaanien hyökkäystä torjumaan. Yksi peltopyyn näköinen vanha rouva roikkui altaan reunalla kuin märkä sukka ja siirteli pakkauksia kuin dominonpelaaja. Toinen teki hyökkäyksen, kaappasi rasian, vei kärryilleen, tutki siellä, toi takaisin ja iski uudelleen. Kaksi paikan varaajaa oli siirtynyt viereiselle altaalle ja kiisteli kiihkeästi siitä, oliko kylmäsavustetuissa kirjolohipakkauksissa kokoeroa vai ei.

Meikä joutui työntymään kärryjen lomasta (kiukkuisia mulkaisuja!) ja kurkottamaan peltopyyn yli kaksi rasiaa. Kotona vasta tutkitiin, olivatko pulskareitisiä. Miehen erikoisalaa on kanapyttis. Hän paistaa kannen alla miedolla lämmöllä koipireisiä, kunnes liha irtoaa luista. Sitten hän ottaa terävän veitsen ja irroittaa kaiken syötävän. Sen jälkeen pannuun perunan, sipulin ja erinäisten mausteiden kanssa. Lisää haudutusta. Hyvää tulee!

Tampereen kuvia

Tulihan talkootöissä käytyä Tampereen keskustassa iltaiseen aikaan. Tältä kaupunki näyttää Satakunnan sillalta käsin. Ja sitten hiukan käsiteltyä kuvaa:

Joulukuvien riesasta

Yritin tavattomalla raivolla etsiä sopivaa kuvaa Mummon Kammarin "Kammarin kuulumisiin" tekemääni joulujuttuun. Olisin tarvinnut "paimenet kedolla" -tyyppisen, mieluiten taidetyyppisen. Sitten laajensin hakua melkein mihin tahansa "pyhä yö", "Jeesuksen syntymä", "kuninkaiden kumarrus" -taideteokseen. Arvatkaapa, löytyikö mitään.

Sitten hain yleensä "christmas"-hakusanalla. Ei löytynyt vieläkään. Vasta "Christmas tree", Santa ja niin pois päin antoi tuloksia. Mihin on joulu menossa?

Tein itse karitsakuvan, joka on yllä. Hyvää joulua vain kaikille!

Puhelinlasku

Puhelinyhtiöni laskuttaa vasta, kun laskun loppusumma ylittää 20 euroa. Tänään tuli lasku, jonka aika oli 17.2 - 26.11.2005. Lyökääpä laudalta, jos pystytte!

Häähuumaa

Dr. Philillä oli tänään melkoisen järkyttäviä vieraita, naisia, jotka halusivat naimisiin keinolla millä hyvänsä. Yhdellä oli kaikki valmiiksi suunniteltuna - hääpuku, sormus (jonka hän oli jo ostanut), lahjat vieraille - sulhasta vain ei ollut, ei edes poikaystävää. Toinen oli menossa lääkikseen ja naimisiin samanaikaisesti; hän pelkäsi, että sulhanen karkaa, jos joutuu odottamaan. Ja kolmas pelkäsi jäävänsä vanhaksi piiaksi 27 vuoden korkeassa iässä.

Olen järkyttynyt. Emmehän elä "Tuulen viemän" maailmassa, edes amerikkalaiset eivät elä enää yhteiskunnassa, jossa nainen oli 27-vuotiaana toivoton vanhapiika. Sisällissotaa edeltävässä Etelässä tytöt menivät naimisiin 15-vuotiaina, joten heillä oli aikaa miehen metsästykseen, mutta tämän päivän maailmassa pitäisi ensin opiskella ja hankkia työpaikka. Tulee vähän kiire.

Mietin asiaa ja totesin, että tunnen kolme naista, jotka ovat odottaneet uljasta prinssiä - miestä, joka tulee kotiin piirittämään, on komea, rikas ja rakastunut. Yksikään ei ole onnistunut. Yksi istuu yhä kotonaan ja haaveilee, toinen löysi hylkeen näköisen tyypin, joka löi häntä eikä suostunut vihille, ja kolmas viimeksi asiasta kuullessani metsästi yhä epätoivoisemmin. Kaikki kolme ovat kauniita.

Ei onnistunut Scarlett O'Harakaan kovin hyvin, vaikka oli tyrkkyä ja taitoa.

Joulunalusviikot

Tämän vuoden joulurieha on vasta edessä. Viime vuonna satoi vettä, mutta Tammelan torilla ja Tampere-talon joulutorilla oli tunnelmaa.

Hitlerin näyttelijättäret

Antony Beevor on siirtynyt laajoista sotahistoriateoksista (Stalingrad, Berliini) elämäkertaan. "Olga Tsehovan arvoitus" kertoo erikoisesta naisesta - Anton Tsehovin vaimon veljentyttärestä, joka pakeni Venäjältä vallankumouksen aikaan, tuli Saksassa elokuvatähdeksi, nousi Hitlerin suosikkitähdeksi ja neuvostoliiton agentiksi.

Tarina on mielenkiintoinen, vaikka kaikki Olgat ja Adat menevät sekaisin (Tsehoveilla ja Knippereillä, Antonin vaimon suvulla, oli tapana antaa kaikille tytöille nimeksi Olga tai Ada, ja Olga Tsehovan Olga-tytärtä kutsuttiin Adaksi). Minulle tuli mieleen toinenkin kirja.

Robert McCallumin ihmissusikirja, josta paljon pidän, Wolf's Hour, kertoo venäläisestä ihmissudesta, joka oli brittiagentti ja lähetettiin Berliiniin erikoisehtävässä. Hänen yhteyshenkilönsä, koodinimellä Echo, oli amerikkalaisnainen, joka oli Hitlerin suosikkinäyttelijätär. Epäilen, että kirjailija on saanut innoituksensa Olga Tsehovasta.

Loma Goassa

Olin aikoinani kaksi viikkoa Goassa. Muuten mukavaa, mutta tämän päivän uutisista tulee mieleen tuhoisa menomatka. Siihen aikaan Finnairilla kaiketi oli yksi kaukolentoihin sopiva kone - nythän he ovat ostamassa kymmenen pitkän matkan konetta. Pääsimme - äitini ja minä - hotelliin 25 tuntia määräajan jälkeen. Suuri osa ajasta kului Helsingin lentokentällä. Tuntikausien ihmettelyn jälkeen Finnair suvaitsi ilmoittaa, että koneemme oli jumissa Pekingissä. Vielä pari tuntia ja tuli hapan ilmoitus, että Finnair tarjoaa ilmaiseksi kahvin ja viinerin. Näin meidän valtionyhtiömme.

Loppuosa viivästyksestä johtui siitä, että olimme menettäneet paikkamme Delhin lentokentällä ja perillä Goassa hindut lopettelivat divalia ja kaikki tiet olivat tukossa. Kun sentään olimme Intiassa, odotus tuntui jo kelvolliselta. Muistan aina puusavun tuoksun ensimmäisenä muistona - bussissa ei ollut lainkaan ikkunoita.

Kelluvat kylät

Helsingin Sanomien mukaan Espoon Keilalahteen suunnitellaan kelluvaa kylää. Kaipa siitä tulee jotakin ultramodernia, kulmikasta ja tylsän näköistä. Vilkas mielikuvitukseni sepitti heti jotakin Hong Kongin Aberdeenin näköistä:

Punaiset hyökkää!

Aviomies oli ruokapöydässä herkällä tuulella ja esitelmöi itsenäisyydestä. Meillä on usein sekavihanneksia, ja herneet harrastavat vankilapakoa. Tunsin, että jotakin putosi. Haimme yhdessä. Syyllinen olikin porkkananpala, jolloin mies kommentoi:

- Heti, kun puhutaan itsenäisyydestä, punaiset hyökkää!

On sanottava, että onnellisen avioliiton saa aikaan, vaikka olisikin erilaisia poliittisia näkemyksiä.

Päivän sitaatti

Hän katsoi pitkään lasikaappia, joka oli pullollaan keramiikkaeläimiä, posliinipatsaita ja muovihedelmiä. Kaikista täytyi pyyhkiä pölyt. Hän mietti, miten pölyä pääsi kaappiin ja mistä sitä tuli. Kaikki kuuluu Jumalalle. Nazneen aprikoi, mitä Jumala tekee savitiikereillä, posliinikoristeilla ja pölyllä.
- Monica Ali: Brick Lane

Yhteenkuuluvuutta

Luin juuri "Brick Lane" -kirjasta, miten nuori, juuri Bangladeshistä Lontooseen tuotu vaimo Nazneen ei päässyt panemaan pannuja kaappiin, koska hänen aviomiehensä seisoi kaapin edessä ja esitelmöi David Humen filosofiasta, josta Nazneen ei ymmärtänyt mitään. Heti sen jälkeen minä en saanut pesuvatia kaappiin, koska mieheni seisoi tiellä ja esitelmöi Suomen majakkasaarista, joista en olisi voinut olla vähempää kiinnostunut.

Tunsin syvää yhteenkuuluvuutta vaimojen kesken.

Avara luonto

"Avara luonto" tarjosi peuroja ja paimentolaisia. Kohtaus, jossa porot menivät veteen ja uivat saarelle, oli yksi yhteen Lascauxin luolamaalauksen kanssa. Kuvaa uivista poroista tai peuroista en löytänyt, mutta kaunis kalliokaiverrus löytyi.

Kauan ovat ihmiset ja eläimet kulkeneet rinnakkain.

Kiltit poliisit

Tukholman poliisi on kiltti. Kymmenpäinen kakaralauma on ryöstänyt kultasepäliikkeen (nuorimmat 12-vuotiaita) riehumalla vasaroiden ja puukkojen kanssa. Korjasivat mukaansa miljoonan euron kellot, eivät edes viitsineet naamioitua, tallentuivat kameralle.

Poliisi toivoo, että vanhemmat keskustelisivat jälkikasvunsa kanssa. Kilttiä.

His Master's Voice

Mieheni kanssa kävimme väittelyä "His Masters Voice" -levyetiketin koirasta. Mieheni mukaan kyseessä oli Labradorin noutaja, minulla oli muistikuva kettuterrieristä.

Etsin tietoja netistä ja osoittautui, että olimme molemmat väärässä. Nipper (sai nimensä, koska se rakasti näykkiä - nip - ihmisten pohkeita) oli sekarotuinen, jossa oli paljon bullterrieriä. Se tappeli toisten koirien kanssa ja ajeli fasaaneja puistossa. Taidemaalari Francis Barraud, Nipperin isäntä, oli maalannut taulun Nipperistä kuuntelemassa Edisonin lieriömäistä fonografia. Taulu ei mennyt kaupaksi ja koira kuoli. Vuonna 1899 Francis Barraud meni Gramophone Companyyn ja pyysi lainaksi messinkitorvista gramofonia. Yhtiö lainasi gramofonin ja osti taulun tunnuksekseen.

Vuonna 1949 yhtiö laitatti koiran kunniaksi pronssilaatan sen haudalle mulperipuuhun Eden Streetillä Kingston-on-Thamesissa.