Kymmenen kuukautta

Taloa on remontoitu kymmenen kärsimyksen kuukautta. Kannattiko se?

Talo 14. helmikuuta 2005, juuri ennen remontin alkamista.


Talo 30. marraskuuta 2005, kymmenen kärsimyksen kuukauden jälkeen.

Missä on pihvi?

Kuin satakielet

Konstantin Paustovski kertoo elämäkertasarjassaan, miten ennen vallankumousta Moskovan poliisien pillit liversivät kuin satakielet. Samaa kirjoittaa Mihail Bulgakov kirjassaan "Saatana saapuu Moskovaan": "Mitä siinä viserrät kuin satakieli?"

Kun kerran Leningradissa - Pietari oli silloin vielä Leningrad - en ehtinyt riittävän nopeasti kadun yli, poliisipilli alkoi visertää. Vakuutan: se liversi kuin satakieli.

Syrjäytyminen ja syrjäyttäminen

Luin tänään sekä Kelan Sanomat että Mielekäs -lehden. Molemmissa oli asiaa enkä muista, kummassa oli puhetta syrjäytymisestä. Idea koski kielenkäytön vaikutusta. Puhutaan syrjäytyneistä, kun pitäisi puhua syrjäytetyistä Syrjäytynyt on tehnyt oman valinnan tai vain on sellainen. Syrjäytetty on se, jolle on tehty. Ero on selvä. Kun kunnat ja valtio perivät korkeita puhelumaksuja matkapuhelimista, jotka usein ovat ainoita, joihin "syrjäytyneillä" on varaa, heillä ei ole mahdollisuutta yrittää hoitaa asioitaan puhelimitse; käy liian kalliiksi. Hoitamattomat asiat eivät ole laskun määrääjän syy, vaan syrjäytyneen; hän vain ei viitsi edes asioitaan hoitaa. Tämä selvä juttu.

Olen miettinyt samaa, kun nyt puhutaan pitkäaikaistyöttömien aktivoinnista. Sehän tarkoittaa, että he ovat passiivisia, noin niin kuin ikäänkuin luonnostaan. Heitä pitää kovasti aktivoida. Kyseessä ovat usein ihmiset, joihin on sovellettu työvoimatoimiston karkotushoitoa kymmenen vuotta. Minulla on monta tarinaa suoraan hevosen suusta: henkilö meni työvoimatoimistoon kyselläkseen paikan päällä koulutuksesta, työpaikoista jne. Halveksiva, kärsimätön virkailija katsoi häntä ja sanoi:

- "Kuka teille on sanonut, että tänne pitää itse tulla?"

- "No, miten sitten?"

- "Riittää, kun soitatte kuuden kuukauden välein."

Henkilö meni pyrkimään kurssille pätevöityäkseen toiselle alalle, koska omalla ei ollut töitä. Virkailija sanoi:

- "Muuten kyllä, mutta tämä kurssi ei ole omalta alaltanne. Sille hyväksytään vain saman ryhmän työttömät."

Henkilö haki oman alansa kurssille. Virkailija sanoi:

- "Ei teitä voi hyväksyä. Teillä on jo pätevyys tälle alalle."

Vähemmälläkin oppii pelin hengen.

Lunta tulvillaan...

...on raikas talvisää. Ensimmäinen adventtipäivä on näin jouluisen näköinen Tampereella.


Päivän sitaatti

"Ujoja sukkia pyykissä, kun punastuivat", sanoi aviomies, kun vaatteita pesukoneesta nosteli.

Tyhjentävä vastaus

Vikas Swarupin "Tyhjentävä vastaus" on veijariromaani, joka kertoo kaiken Intian suurten kaupunkien katulasten elämästä. Vikas Swarup on diplomaatti, joka on toiminut Turkissa, Etiopiassa ja Yhdysvalloissa. Esikoisromaani on jo julkaistu 14 maassa ja siitä on tekeillä elokuva ja musikaali. En kummastele. Kirja on hilpeä ja surullinen, nopeasti luettava ja mieleen jäävä.

Katupoika, monessa mukana ollut löytölapsi vastaa yllättäen oikein kilpailun "Kuka voittaa miljardin?" kaikkiin kysymyksiin. Kun hän kertoo tarinansa, jokainen kysymys liittyy hänen elämäntarinaansa. En ole vielä ehtinyt loppuun. Toivon, että tarina auttaa hänet poliisin kidutuskammiosta onnelliseen loppuun (kilpailun järjestäjällä ei ole miljardia rupiaa, joten Ram Mohammed Thomas on pakko julistaa huijariksi; lahjotut poliisit kiduttavat hänestä tunnustusta irti).

Oliver Twist ei kohdannut näin monia elämän varjopuolia. Silti Ram ei ole sentimentaalinen orpo. Hänelle soisi lopussa sen miljardin, miten epätodennäköiseltä se tarinan mittaan vaikuttaakaan. Ja Bollywoodin tekemän värikkään musikaalin!

Sir Isaac Newton

Englannin Royal Society piti äänestyksen maailman mahtavimmasta tiedemiehestä. Tiede-lehti julkaisi äänestystulokset. Aivan hirveä yllätys ei ole, että britit valitsivat Sir Isaac Newtonin.

Newton sai 61,8 % kansalaisten äänistä, kun kysyttiin, kumpi suurmiehistä on vaikuttanut eniten tieteeseen. Myös 82,6% akatemian jäsenistä piti Newtonin merkittävämpänä hahmona tieteen kannalta. Newtonin panosta ihmiskunnalle piti puolestaan suurempana 50,1 prosenttia yleisöstä. Asiantuntijoista 60,9% jakoi mielipiteen.

Tietynlainen yllätys minulle on se, että britit eivät tunnu olevan varmoja siitä, miltä suurmies näyttää. Ainakin brittiläinen kuvakokoelma tuntuu esittävän useampaa eri miestä. Lieköpä tuolla niin väliä. Ei kukaan tiedä sitäkään, miltä Shakespeare oikeasti näytti (paitsi että hänellä oli pakeneva hiusraja).

Päivän uutisia

Maailman rumin koira

Maailman rumin koira Sam on kuollut 15 vuoden kypsässä iässä. Arvonimensä se sai kolmessa peräkkäisessä kisassa. Kuvasta ei välttämättä käy ilmi, että Sam oli kiinalainen harjakoira.

Oopperan kummitus

Angela Merkel ja hänen aviomiehensä Joachim Sauer. Saueria kutsutaan Saksassa "oopperan kummitukseksi", koska hän suostuu esiintymään vaimonsa kanssa vain kerran vuodessa oopperajuhlilla.

Mongolihevosia

Pistin blogiini Mette miettii tänään asiaa mongoleista. Siinä tuli kirjoitettua mongolihevosistakin. Olen pitänyt niiden pyöreistä muodoista siitä asti, kun jossakin museossa näin kiinalaisen veistoksen, joka oli täydellinen. Luulin ensin, että veistoksen hevonen oli niin pyöreä ja pienikavioinen taiteellisista syistä, mutta olen oppinut, että mongolihevoset ovat sen mallisia.

Pikku kuvassa on Przewalskin hevonen, alkuperäinen jääkauden hevonen, jonka rotu on säilynyt Mongoliassa. Alla on luolamaalaus, joka selvästi esittää samaa alkuperäistä hevosta, jonka sukua mongolihevosetkin ovat.

Me hitaat hämäläiset

Tampereella oli keskeisellä paikalla rautatieaseman edessä - ja ihan bussipysäkillä vielä - viikon ajan kolariauto. Nuoriso otti sen ilmeisesti ilolla käyttöön, autoon ilmestyi musta, avattu sateenvarjo peittämään sivuikkunaa. Varmasti mukava paikka istua ja viettää iltaa. Viikon kuluttua se sitten mystisesti katosi.

Elämäni valo

Kyllä voi yhdestä miehestä olla vaivaa. Elämäni valo saa eläkettä kolmesta eri paikasta kolmena eri päivänä. Tämän päivän eläke menee yleensä aika äkkiä asioihin, joita on kerätty odottamaan; seuraavat kaksi eläkettä tulevat sitten puolen viikon ja viikon välillä ja niillä hoidetaan normaali elämä. Tällä kertaa tästä rahasta sanottu valo halusi mennä parturiin. Selvä. Hän keksi, että jaksaa kävellä kanssani samalla matkalla kauppaan. Hänellä on sydänongelmia, joten hän ei yleensä sekaannu ostosmatkoihin. Suostuin tietysti, vaikka joka kerran kylmää; hän ei ole taloudellisin mahdollinen ostelija, ja ainakin kotiin tullaan yleensä taksilla. Niinpä kävi nytkin.

No sepä selvä. Tästä selvittiin. Sitten hänen silmälasiensa nenätuki (vai mikä se nyt on) yllättäen ja ilmoittamatta hajosi. Uusi taksimatka keskustaan. Hän keksi, että kun nyt täällä ollaan, niin hankitaan ne joulukoristelut, joita olemme suunnitelleet. Ja tietenkin poiketaan oluelle, kun niin harvoin käymme kaupungissa. Yritin säilyttää vaimollisen nöyryyden ja hellyyden. Taksilla kotiin.

Vasta hankittu sähkökynttelikkö ei suostunutkaan kotona toimimaan. Elämäni valo täysin järkevästi yritti vaihtaa varalamppua nähdäkseen, olisiko siinä ongelman syy. Yksi lamppu katkesi kannastaan ja muutenkin kynttelikkö heittäytyi yhteistyöhaluttomaksi. Valo soitti liikkeeseen ja sopi vaihdon yksityiskohdista. Sitä minäkin suosittelin. Sen sijaan en tullut ajatelleeksi, että hän ei ole koskaan tajunnut sanan "huomenna" sisältöä. Vaimo bussiin saman tien ja vaihtohommiin. Ei erityisen mukavaa, varsinkaan ruuhka-aikana.

Vaimo ja vaihdettu kynttelikkö kotona. Valo lankesi kaulaan ja itki. Paniikkihäiriö oli iskenyt: "Annatko anteeksi? Annatko?" Voihan hemmetti. Selkään taputtelua, paapomista, "Älä nyt, kultaseni, kivaahan tämä vain oli."

Talousbudjetin tarkistus. Tarkasti eläen taidamme selvitä seuraavaan eläkepäivään. Miksi niitä joulun himatuikkuja ei muka olisi voitu hankkia ensi viikolla, ison eläkkeen jälkeen? Miksi, miksi, miksi?

Kuu ja Mars

Jouduin eilen kipaisemaan kauppaan ennen yhdeksää illalla. Taivaalla loisti täysikuu ja sen vieressä punaisena Mars. Miten nämä taivaalliset kappaleet vievätkin ihmisen irti arkisista huolistaan (ja melkein auton alle)!

Päivän sitaatti

Olen aina sanonut, ettet sinä kiinnitä tarpeeksi huomiota sivuhenkilöihin. Romaanin pitää olla kuin katu, joka on täynnä kulkijoita, ja siinä joukossa on korkeintaan kaksi tai kolme, jotka tunnetaan perusteellisemmin. Katso vaikka Proustia ja kumppaneita, he ovat osanneet käyttää sivuhenkilöitä. Niiden avulla he nöyryyttävät, kutistavat päähenkilöitään. Mikään ei ole romaanissa yhtä terveellistä kuin päähenkilöille annettu nöyryyden oppitunti.
- Iréne Némirovsky: Ranskalainen sarja

Korppi

Edgar Allan Poen "Korppi" on sointuvassa jylhyydessään eräs niistä runoista, joita lausun ääneen itsekseni - osaan siitä säkeistöjä ulkoa. Niilo Idmanin käännöksenä:

Kahistessa uutimien, talven viiman tuutimien
jouduin valtaan hurjan kammon, kuin en ennen milloinkaan.
Vihdoin sentään pois sen hääsin, tunteitteni herraks pääsin,
kun ma kauan hoin ja sääsin: kohta siitä selvän saan
ulkona kai seisoo joku oveani kolkuttain,
myöhä vieras on se vain.

Suomennoksen teho ei välity alkukielisestä runosta, sitä suurempi sääli. Suomen kieli soveltuu erityisen hyvin tunteita välittävään runouteen.

Storsjö

Uhanalainen eläinlaji

Viranomaiset ovat poistaneet uhanalaisen eläinlajin suojelun hirviöltä, jonka otaksutaan asustaan Jämtlannin Storsjö-järvessä. Metsästyslupa koetaan monilla tahoilla loukkaavana.

Storsjön peto on ilmeisesti ruotsalaisten ikioma hirviö, joka vetää turisteja. Minua viihdyttää ajatus, että jossakin vaiheessa otus on julistettu uhanalaiseksi eläinlajiksi ja suojeltavaksi. Keksivätkö tällaista muut kuin ruotsalaiset? Loch Nessin hirviötä ei varmaan ole keksitty julistaa suojelluksi. Lisää juttuja kansankodista!

Taormina

Taas tekee mieli Taorminaan...

Aliens

Päivän sitaatti

So, when the aliens walked out of the trees across the rutted road and asked her what her personal label was, her first thought was that she'd stepped into the middle of TV movie set. She looked around for cameras. Then she thought, no, she'd seen ET arrivals done better, far more believably, and certainly with better actors playing the abductee than herself, so it was a joke. A moment's consideration of the creatures before her, however, told her they couldn't be humans in costume. Entirely the wrong shape and the wrong size.
Her final reaction was that she'd wanted to get away from home, sure, but an alien abduction was ridiculous.
- Sheri Tepper: The Fresco

Tihkusateisena päivänä nautin Sheri Tepperin muunnelmasta aiheesta "muukalaiset valloittavat Maan ja panevat asiat kohdalleen". Maan ihmiset puolestaan joutuvat panemaan muukalaisten uskonnollisen perimätiedon uusiksi ennen kuin tuho tulee kaikille. Nautittavaa.

TV-ohjelmat

Televisioviikko

Viime viikolla oli Blogistanissa puhetta "vääristä televisonkatsojista" ja sen sellaisesta. Sain päähäni tilastoida, miten väärin meidän pikku ydinperheessämme televisiota viikon aikana katsellaan. Mukana listalla eivät ole ohjelmat, jotka vain pyörivät taustalla, vaan ohjelmat, joita todella katseltiin.

Ei taida olla meistä iloa mainostajille, eihän? Muu käytettävissä oleva aika meni lukemiseen, bloggaamiseen, taloustoimiin ja yleensä elämiseen.

Olisiko tästä meemiksi?

Mies

Syksyn piristykseksi miehen mallia.

Kaamos

Kaamosta vastaan

Tuntuu kuin märkä, sateinen pimeys olisi laskeutunut niskaan yllättäen ja pyytämättä kuin entinen faksi. Nukuttaa koko ajan, mikään ei huvita. Mies sentään jaksoi pestä kaikki ikkunat, mutta sitten loppui puhti häneltäkin.

Vastustamme kaamosta tuikuilla. Parvekkeella on vanhanaikainen punainen lyhty, jossa palaa tuikku. Niin pieni kuin se onkin, se loistaa upeasti kaupungin yllä (kuten totean, kun tulen pimeällä kotiin). Kerros on kuudes ja talo korkealla. Minusta on hauska ajatella, että meidän pikku lyhtymme näkyy koko kaupungin yli.

Muita kaamoksenvastustamiskeinoja ovat vaniljatee, paistettu kananmuna paahdetulla leivällä ja miehellä suklaajäätelö. Ja tietysti köllöttely sen kaikkein vanhimman punaisen täkin alla, joka olisi pitänyt heittää roskiin jo kauan sitten.

Marraskuu

Ei vain tule talvi...

Onpahan vuosi täynnä eläkkeellä. Ei tarvitse lähteä aamulla vesisateeseen ennen kuin on hitunen valoa.

Dr. Phil

Meksikolaisten rotu?

Tänään Dr.Phil käsitteli rotujen välisiä suhteita. Paikalle oli löydetty oikea lasiin puhallettu rasisti, jonka sisarentytär oli nainut kahdeksan vuotta aikaisemmin meksikolaisen. Eno oli välittömästi pannut suhteet poikki eikä suostunut edes menemään samoihin perhejuhliin. Meksikolainen oli huumorintajuisen näköinen, hyvä isä ja aviomies ja anoppikin piti hänestä. Mutta kun hän oli eri rotua.

Mikä on meksikolaisten rotu? Dr.Phil ei kysynyt asiaa eikä se peruskysymykseen vaikutakaan. Minä vain jäin ihmettelemään. Ymmärtääkseni meksikolaisissa on espanjalaista ja intiaania, yksilöstä riippuen erilaisina yhdistelminä. Vanha jäärä kyseli, miksi meksikaani ei ollut nainut jotakin espanjalaista. Otaksun, että jäärä puhui latinosta, tuskin hän tarkoitti Espanjan kansalaisia. Joka tapauksessa espanjalaiset ovat yhtä "valkoisia" kuin Yhdysvaltojen etelävaltiolaisetkin, ja intiaanitkin lasketaan samaan päärotuun. Olisi ollut kiintoisaa kuulla jäärän mielipiteet amerikanitalialaisista. (Etelävaltioiden vanhan Dixie-lipun pappa veti salkoon, ja jalassa oli teksasilaissaappaat; Dr.Philin kanssa sanailtiin aitoon Yksinäisen Tähden valtion tyyliin.)

Joka tapauksessa jäärä kiisti jyrkästi olevansa rasisti; hän sanoi käyvänsä meksikolaisissa ravintoloissa. Lisäksi hän suostui puhumaan meksikolaisten kanssa (paitsi sisarentyttären miehen). Se ratkaisi hänen mielestään asian.

Ikävää oli se, että pappa oli muuten ihan kunniallisen näköinen mies, jopa pidettävä. Olisi mukavampaa, että rasisti olisi punaniskainen tyyppi, joak syljeskelee lattialle. Ja sarjamurhaajien pitäisi näyttää luihuilta. Kuten juuri luin Suomi24 -keskustelupalstalta: alienit eivät voi olla hyviä, koska niillä on harmaa iho ja ne muutenkin ovat ikävän näköisiä.

Ylpeys ja ennakkoluulo

Ylpeys ja ennakkoluulo - kuvitusta vuoden 1949 painoksesta

Olen usein syvästi närkästynyt kirjojen kansikuvista. Erityisesti minua jurppivat historiallisten romaanien kannet, jotka kuuluvat toiseen aikakauteen tai antavat väärän kuvan kirjan luonteesta. Oivallinen esimerkki on Jane Austenin "Ylpeys ja ennakkoluulo". Minun kappaleeni on kauniisti kuvitettu vuoden 1949 painos, jonka kuvittajan nimeä ei kirjasta löydy (usein esiintyvä laiminlyönti). Kuvien henkilöt liikkuvat hillityn viehkeästi Austenin aikakauden puvuissaan.

Sen sijaan nämä kolme näytettä englanninkielisten kirjojen kansista jättävät toivomisen varaa. Vasemmanpuolisessa kannessa neitojen asut lähestyvät biedermeier-tyyliä, keskimmäisessä kuvassa viktoriaaninen sulho löytää neitonsa torkkumassa tavalla, johon Austenin aikakautena ei olisi syyllistytty, ja oikeanpuoleinen kansi on täydellisesti eksyksissä. Siinä on Napoleon III:n keisarinna Eugenie hovinaistensa ympäröimänä krinoliineissaan.

Viimeisin suomennos on luultavasti saanut kanteensa kuvan jostakin filmi- tai TV-sovituksesta. Asut ja tyyli ovat täysin väärät. Tällainen kansi kävisi Catherine Cooksonin kirjaan tai juuri ja juuri johonkin Thomas Hardyn maalaiselämän kuvaukseen, mutta Austenin herrasmiehiä ei löydetä tällä tavoin pukeutuneina kuolleinakaan.

Viimeisin näyte on kummallisin. Tosin kyse ei ole Austenin kirjasta itsestään, vaan joistakin "tulkinnoista". Kysyn silti, mitä tekemistä Magritten surrealismilla on Austenin selkeän maailmankuvan kanssa?

Civilization

Civilization houkuttaa taas! Bloggaaminen vei välillä kaiken ajan, mutta kun pimeys iskee, herää halu maailmanvalloitukseen.


Civilization I ei ollut minun koppani kalaa, mutta eräs ystävä kulutti siihen elämänsä ja toi ensimmäisenä tietoisuuteeni sanan "Civilization".




Civilization II iski tajuntaan. Toinen ystävä lahjoitti pelin minulle.







Civilization III -version antoi aviomies syntymäpäivälahjaksi. Se voittamisen kanssa kamppailen vieläkin.







Civilization IV - haave taivaanrannassa.






Jos peli-into käy liian suureksi, voi aina mennä ja liittyä Civilization Anonymous -ryhmään.

Lehtipuhaltimet

Lehtipuhaltimet, nuo turhikset, ovat taas ilmaantuneet koloistaan. Nauroin, kun katselin puiston vierellä kulkevalla jalkakäytävällä miekkosta lehtipuhaltimen kanssa. Lehtiä oli pärkä parinkymmenen sentin kerros yli koko jalkakäytävän. Kaveri yritti puhaltaa niitä, mutta päätyi lopulta työntelemään lehtiä saappaallaan kasaan, ja turha puhallin vaappui hänen kädessään ja puhalteli minne sattui. Mitä naurettavaa koneenpalvontaa. Lapio olisi ollut tehokkaampi ja nopeampi työkalu.