suomhuom

Suom.huom.

Olen lukemassa kääntäjien esseitä työstään. Mainio kokoelma. Suomentaminen on aina ollut mielestäni kiinnostavaa. Tunnen joitakin kääntäjiä, kokeilin kerran itsekin (ja totesin, että tekstiin tuli enemmän minua kuin alkuperäiskirjoittajaa, joten luovutin). Tässä kokoelmassa kääntäjät ovat tavoittaneet sävyn, joka on kuplivan kepeää ja asiapitoista. Harry Potter -kirjojen kääntäjä Jaana Kapari herätti minussa halun lukea kyseiset nuortenkirjat uudelleen ja rakkaudella; Nestorin kronikan suomentanut Marja-Leena Jaakkola pani minut tilaamaan kronikan kirjastosta. Maltan tuskin odottaa Orhan Pamukin suomentajan kommentteja.

Syrjähyppyjä

Kummallisia naissuhteita

Dr. Philin uusinnassa tänään oli pariskunta, joista kumpikin oli syyllistynyt aikoinaan syrjähyppyyn. Nainen otti avioeron, mutta mies vain ei kertonut vaimolleen. Lopulta nainen soitti vaimolle, joka reippaasti erosi, ja pari meni keskenään naimisiin. Nyt - kaksi lasta, vanhempi kuusi vuotta - myöhemmin - molemmat pohtivat, voiko kukaan luottaa kehenkään.

Varsinaisesti en ota kantaa alkuperäiseen kiistaan. Voisin sanoa, että miehen olisi pitänyt olla reilu ja kertoa vaimolleen. Dr. Phil tuntui syyttävän naista puhelinsoitosta. Realistinen näkemykseni on, että kaksi lasta myöhemmin heidän ei pitäisi edelleen odottaa kiihkeää, auvoista suhdetta. Avioliitto lasten kanssa on aivan eri asia kuin rakastumisen ensi hetket, saati sitten kielletyn suhteen ensi hetket.

Tästä toisen naisen jutusta tulee mieleeni, että luin aikoinani kirjan aiheesta. Siinä "toiset naiset" tilittivät tuntojaan. Eräs kertoi, miten hänen rakastajansa kertoi, että vaimo vain ei anna eroa. Lopulta nainen meni kysymään vaimolta, joka ei tiennyt koko jutusta mitään. Kun mies tuli kotiin, hän löysi elämänsä naiset keittiön pöydän ääretä viinipullon ympäriltä ruotimasta tilannetta. "Hulluja nuo naiset."

Äidilläni oli aikoinaan avomies, joka oli Suomessa asuva espanjalainen. Tällä oli ollut avoliitto toisen suomalaisen naisen kanssa, ja heillä oli ollut yhteinen lapsi. Kyseisellä naisella taas oli aikaisemmasta avioliitosta tytär, joka oli minua nuorempi. Äitini tutustui tähän tyttäreen, ja heistä tuli hyvät ystävät. Espanjalaisen miehen hämmentynyt kommentti: "Hulluja nuo suomalaiset naiset."

Kovat jätkät

On ne kovia jätkiä

Kun on sota tai muu katastrofi, CNN:n selostajat ja kamerahenkilöt ovat paikalla ensimmäisestä viimeiseen. Jotenkin tajuan, että sotatilanteessa heidän täytyy selostaa tapahtumia ja väistellä luoteja. Nyt tuntuu häijyltä, kun hirmumyrsky Katrina riepottelee ja ryhmä painaa töitä. Yksi selostaja riippuu kynnet sinisinä sillalla meren yllä ja toisella kädellä vielä pitelee mikrofonia ja onnistuu jotenkin osoittelemaan näkymiä. Toisessa pisteessä selostaja ja kuvaaja väistelevät lenteleviä katon kappaleita rakennuksesta, jonka seinän viereen he suojautuvat, ja mies puhuu tuhat mailia minuutissa.

Tällaiset draamat ovat jännittävämpää katsottavaa tosiaikaisena kuin mikään James Bond -filmi. Tässä ei todella ole loppurysäys huolella suunniteltu; se tulee, jos on tullakseen. Viimeisin tiedoitus on, että kansalaisia kehotetaan suojautumaan kolmanteen kerrokseen tai sitä korkeammalle, ja samaan aikaan katot menevät rullalle pitkin Mississipin rannikkoa. 10 000 ihmistä on New Orleansissa evakuoitu super-urheiluhalliin, jonka katto on irtoamassa palasina, ja ihmisiä yritetään ilmeisesti siirtää muualle. Tässähän on molemmat nyrkit suussa katsojallakin.

Perusarvot

Perusarvot kunniaan

Hugo Häkkinen, joka täyttää joulukuussa viisi vuotta, vaihtaa toukokuussa syntyneelle pikkusiskolleen vaipat, kertoo Ilta-Sanomat. Erja Häkkinen on ilmeisesti hyvä delegoimaan ikäviä hommia. Toki kyseessä on Hugon luonteen kasvatus.

- Ihmisen luonteen perusarvot muodostuvat kuuden ensimmäisen vuoden aikana. Ajattelu asioista, siitä, mikä on oikein, kiltteydestä ja kunnioituksesta heijastuvat läpi elämän. Kun sitten myöhemmällä iällä toimii eri tavalla, lapsuudessa syntynyt moraali tulee esiin. Isän ja äidin antama käytösmalli seuraa koko loppuiän, Erja uskoo.

September

Try to remember

Try to remember the kind of September

when life was slow and oh, so mellow.

Try to remember the kind of September

when grass was green and grain was yellow.

Try to remember the kind of September

when you were a tender and callow fellow,

Try to remember and if you remember the follow.

Try to remember when life was so tender

that no one wept except the willow.

Try to remember when life was so tender that

dreams were kept beside your pillow.

Try to remember when life was so tender that

love was an ember about to billow.

Try to remember and if you remember then follow.

Deep in December it's nice to remember

altho you know the snow will follow.

Deep in December it's nice to remember

without the hurt the heart is hollow.

Deep in December it's nice to remember

the fire of September that made us mellow.

Deep in December our hearts should remember and follow.

(Oi, miksi tähän ei saa musiikkia myös?)

Humanoidit

Iain M. Banks on keksinyt

miksi avaruudessa on humanoideja - miksi me olemme täällä.

"Mutta", hän kohotti sormen ilmaan. "Luulen, että tiedän
todellisen syyn."

"Ja mikähän se on?"

"Pölypilvissä oleva alkoholi. Sitä pirun tököttiä on kaikkialla. Jokaikinen onneton laji, joka onnistuu kehittämään teleskoopin ja spektroskoopin, rupeaa tiirailemaan tähtien väliin - ja mitä luulet sieltä löytyvän?" Hän kolautti lasinsa pöytään. "Röykkiöittäin kamaa, josta suurin osa on alkoholia." Hän joi lasistaan. "Humanoidit ovat galaksin keino hankkiutua eroon kaikesta siitä alkoholista."

- Iain M. Banks: Aseiden käyttö

Joutilaisuus

Päivän sitaatti

Kaikki älyllinen kehitys pohjautuu joutilaisuuteen.
- Samuel Johnson

Hamann

Päivän sitaatti

Hamannille tuotti ilmeisiä vaikeuksia löytää oma paikkansa, kun hän puuhaili runouden ja kirjallisuuskritiikin parissa. Vakinaista tointa hänellä ei ollut ikinä, mikä minun mielestäni on erittäin sympaattista, eikä miinusta tule siitäkään, että kun eräät äveriäät balttikauppiaat lähettivät hänet Lontooseen solmimaan liikesuhteita, hän sortui juopotteluun, uhkapeliin ja muutenkin paheelliseen elämään.

- Leif Salmén: Palatsi Bosporin rannalla

Lasipöytä

Lasipöydän omistamisen riesasta

Sattuipa kerran perhe, melko lähellä tätä tietokonetta, joka omisti lasipöydällä varustetun ruokailuryhmän. Päättipä perhe vaihtaa sen koivupuiseen, jollainen kalusto oli majaillut ullakolla eräitä vuosia.

Syntyi ongelma, mitä tehdään erittäin hyväkuntoisella, savulasisella, kromattujalkaisella lasipöydällä ja siihen kuuluvilla neljällä tuolilla, ja lisäksi yhdellä kääntyvällä, pyörillä ja muulla asiaankuuluvalla varustetulla toimistotuolilla.

Soitettiinpa pariin firmaan, jotka mainostavat ostavansa kalusteita ja kuolinpesiä. Toisesta tuli mies katsomaan. Esiintyi lievästi sanoen herjaavasti, koska tuoleja "ei ollut purettu" (olisiko hän välttämättä halunnut koota ne taas - pinna pinnalta?). Tinki jo nyt alhaisesta hinnasta. Nostatti talouden isännän ärtymyksen. Tuli osoitetuksi ulos.

Perhe kysyi naapurilta, jonka lapsi oli avioitunut, mutta oli lapsi jo ehtinyt ostaa kaluston. Soitettiinpa Pelastusarmeijaan. Kuvattiin huonekalut viimeistä yksityiskohtaa myöten, lasipinnat, kromijalat ja kaikki. Sanoi Pelastusarmeijan edustaja hyvin ilahtuneesti, että ottavat mielellään lahjoituksen, ja auto tulee maanantaina.

Tuli auto ja nirppanokkainen pikkujätkä, joka ilmoitti, että lasipöydät eivät sitten ole muotia nykyään, ja sohvapöytiä (jollaista ei tarjolla ollutkaan) ei huolita lainkaan. Kertoi isäntä, mihin saa työntää asenteensa ja mistä löytyy asunnosta ovi.

Tarkistettiin vielä Pelastusarmeijasta, josta haluttiin selvittää "autonkuljettajien toimintastrategiaa". Ilmoitettiin, mihin sanotun strategian saa työntää.

Talossa kun oli remontti, kysyi isäntä remonttimiehiltä. Kas, joukossa oli iso venäläinen ammattimies, joka juuri oli vuokrannut asunnon itselleen ja vaimolleen. Vei kaiken, kaluston, toimistotuolin ja kaupanpäällisiksi keittiöjakkaroita, jalkapalleja ja jopa muoviämpäreitä. Lähes likisti isännästä hengen venäläisellä karhunsyleilyllä.

Jos joku kehtaa moittia itäistä naapuria ja sen edustajia, niin täältä mättää kuonoon.

Remontti edistyy

Remontti edistyy - ikkunat alkavat olla paikoillaan.








Pihassa pensaatkin yrittävät urheasti kukkia.



Työn jälki saisi kyllä olla parempaa - tämä reikä ulottuu suoraan ulos asti.

Kansanlaulu

Jo noista joet tulisi

Suosikki-kansanrunoni on "Jo noista joet tulisi". Sitä aina välillä pyöritän päässäni:

Olisi suussani sanoja
alla kielen kertomista
vaan ei oo sitä sisarta
eikä oo emoni lasta
jolle on sanon sanani
haastan mielihaikeani.

Kun on haastan vierahalle
vieras viielle sanovi
kyläläinen kymmenelle

Haastan puille pääni päällä
nuo ei kerro kellenkänä.

Possut

Pienet paksut possut

Uutisissa näytettiin venäläisten ja kiinalaisten yhteisiä sotaharjoituksia. Kenraalit suutelivat toisiaan. Se on venäläinen tapa, ei kiinalainen. Muuten miehet olivat kuin kaksoset, kaksi pientä paksua possua. Venäläinen kenraali voitti lakin mitalla; koppalakin korkeus ylitti reilusti kiinalaisen.

Eipä ollut Kiinan armeijallakaan enää maolaista lippalakkia ja punaista tähteä.

Petra Hammesfahr

Petra Hammesfahrin toinen suomennettu kirja on "Pahantekijä". Ensimmäinen, "Syysuhri", tuntui minusta hieman väkinäiseltä. Toinen on mukaansa riistävä. Molemmissa on sama rakenne: nuori nainen, joka kärsii psykologisista häiriöistä vakavan väkivallan vuoksi. Enempää ei ole reilua kertoa.

Yhtä kaikki, se kerä, jota "Pahantekijässä" puretaan, on kiedottu niin, että kuten kulunut sanonta kuuluu, kirjaa ei voi laskea käsistään.

Rankkaa

Vintin siivoaminen

Rankimpia taloustekoja on varmaan vintin siivoaminen. Vielä rankemmaksi se käy, kun aviomies saa ideoita sen jälkeen, kun kaikki on pantu järjestykseen, ja ideat edellyttävät uuden mylläyksen (eli heitetäänpäs sentään kokonaan pois kaikki tuolit, jotka juuri vietiin ylös, ja tuodaan alas se pöytä, joka on täpötäyden komeron peräseinällä)

Vielä rankempaa on perunalaarin tyhjentäminen ylivuotisista perunoista, jotka ovat menneet haisevaksi mössöksi, mutta siihen tilanteeseen ei joudu kuin kerran elämässään. Siinä oppii kerrasta.

Lontoon ylireagointia

Kyllä meni lopullisesti Lontoon poliisin maine. Brasilialainen sähkömies, joka pumpattiin täyteen lyijyä, ei edes juossut. Hän juoksi vasta, kun juna tuli. Ehkä poliisi huuteli "Pysähtykää", ehkä ei, mutta viaton ihminen ei ota sellaisia huuteluja kuuleviin korviinsa, kun juna on juuri tulossa asemalle ja töihin on kiire. Ihmisen onnettomuus on, että näyttää pikkuisen joltakin toiselta ihmiseltä, jota epäillään - vain epäillään - jostakin. On maailma mallillaan, on.

Lentopelko

En edes hyppää korkealle

Lentokoneiden onnettomuudet ovat vuodessa laskettuna ja lentomatkustajien määrään tilastoituina vähäiset verrattuna riskiin ylittää katu, mutta tämä viikko on silti ollut vähän liikaa. Onneksi ei ole nyt juuri suunnitelmissakaan lentomatkaa. Afganistanissa pudonnutta helikopteria ei pitäisi ottaa laskuissa lukuun - se on niitä sotahommia. Mutta Ateenan yllä pudonnut kone, josta ei vielä tiedetä, tukehtuivatko matkustajat, jäätyivätkö he vai kuolivat vasta törmäyksessä, ei ole mukavaa ajateltavaa. Selittämätön helikopteriturma on myös ikävää ajateltavaa. Ja Venezuelan koneen henkiinjääneitä ei voida edes etsiä, koska operaatio Venezuelan poliisin mukaan on "erittäin vaarallinen".

Muitakin riskejä

Amerikassa ei välttämättä edes pääse koneeseen, jos on jokin yleinen nimi kuten "Kennedy" - senaattori Edward Kennedyltä kiellettiin pääsy, koska hänen nimensä oli terroristilistalla. Listalla on ainakin 100 000 nimeä ja jokainen, jonka nimi muistuttaa listalla olevaa, jää ekntälle. perheineen; jopa alle 1-vuotiaat lapset torjutaan terroristeina. Nyt he puuhaavat listaa, johon kerran käännytetyistä vauvoista saadaan tuntomerkit, sellaisia tapauksia on jo 89.

Mistä ne ovat löytäneet 100 000 nimeä? Niin montaa terroristia ei juoksentele pitkin Yhdysvaltoja. Joku syöttänyt puhelinluettelon tietokoneeseen?

Lisää perunasodasta

Tänä aamuna perunatilan isäntä soitti taas. Hänen kuljetuksensa kulkevat niin, että meidän pitäisi antaa pussit noutajalle ja ystävällisesti itse pakata ne pahvilaatikkoon. Huomenna tulee sitten perunoita.

Tavallisessa kerrostaloasunnossa ei yleensä ajelehdi isoja pahvilaatikoita käyttämättömänä. Löysin vintistä laatikon, jossa video oli ostettu. Taivuttamalla voimalla yläliuskoja muovipussit saatiin mahtumaan ja sitten koko hökötys käärittiin kalliiseen ilmastointiteippiin, jota remonttimiehet olivat tuoneet ikkunoiden sinetöimiseksi, kun rappausta rikottiin ulkoseinistä. Onneksi emme olleet viitsineet panna teippiä ikkunoihin. Nyt se oli tarpeen. Narukeriä ei myöskään nykyään ajelehdi kerrostaloasunnoissa (vaikka ehkä pitäisi).

Perunoita pitää tulla paljon, jotta vaivannäkö kannattaisi.

Positiivinen

Positiivinen lapsi

Dr.Philissä oli tänään Melanie-niminen söpö tyttö. Melanien äiti oli aikaisemmassa ohjelmassa moittimassa tytärtään, koska tämä oli lihava. Dr.Phil antoi Melanielle tehtäväksi kirjoittaa tarina, jossa hän on tähti. Nyt Melanie luki tarinansa. Hän oli hyvin tavoittanut positiivisuuden idean.

Melanie on tähti, koska [...] hänellä on luomi, jonka hän sai syntyessään. Muiden täytyy piirtää sellainen. [...] Hänellä on hopeinen hymy. (Melaniella oli hammasraudat.)

Vuoroin vieraissa

Jossakin Lontoon museossa (en muista, oliko se British Museum vai Museum of Mankind) oli afrikkalaisen veistämä pieni puuteos, joka huvitti minua niin, että otin siitä kuvan. Ja huvittaa vieläkin. Näin käännetään pöydät suuren metsästäjän ja saaliin välillä.

Kova päivä

Kovien koettelemusten päivä

Eilinen oli totisesti päivä. Taloyhtiössä vaihdetaan parvekkeita ja ikkunoita, ja eilen meiltä revittiin olohuoneesta yksi seinä käytännöllisesti katsoen pois. Miesten piti tulla jo torstaina, ja olohuone oli siirretty seinältä toiselle jo silloin, mutta sattui viivästys.

Ohjeissa oli suositeltu tekemään puolentoista metrin tila ikkunan eteen ja peittämään elektroniikka. Lisäksi luvattiin, että miehet peittävät lattian sen puolentoista metrin alalta ja siivoavat jälkensä. Ja kitin kontit. Heillä oli mukanaan pikkuinen räsymaton riekale, joka oli pääasiassa parvekkeen puolella, jotta miehet saisivat mahdollisimman vapaasti jättää jalanjälkiä parkettiin. Sohvan pään olimme huomanneet peittää; sille laskettiin öljyisiä työkaluja. Johonkin tarvittiin ämpärillinen vettä, josta puolet läikkyi kylpyhuoneeseen, eteiseen ja olohuoneeseen. Ikkunanpielistä irtosi suuria paljoa. Lupasivat, että jossakin välissä tulee muurari korjaamaan. Uusi ikkuna ei aivan istunut mitoiltaan; raot tukittiin uretaanilla. Toivottavasti se kestää. Yhdessä vaiheessa tulin olohuoneeseen ja näin, että päivä paistoi aukosta, josta olisi mahtunut läpi miehen käsi. Tukkivat sen äkkiä ja noloina laastilla.

Muuten sujui hyvin.

Kotielektroniikan palauttaminen ennalleen järkytysten jälkeen vaati loput vähäisestä kärsivällisyydestäni. Onneksi mies kerrankin kesti paremmin. Televisio ja digiboksi pitivät pintansa, mutta video vaati uudelleen virityksen, ja kun yksi osa yhdistelmästä ei toimi, mikään ei toimi. Lopulta selvisi, että videon kanavat eivät suostuneet jäämään aloilleen ennen kuin kello oli myös asennettu. Sitten pelasi.Video on aika uusi, emme vielä tunne sen temppuja.

Perunayllätys

Samalle eiliselle mahtui toinenkin kohtalon kepponen. Olimme saaneet niin huonoa perunaa kaupasta, että mies soitti tilalle, jossa se oli kasvatettu. Sieltä luvattiin toimittaa tilalle parempaa perunaa kotiovelle perjantaina. Kesken olohuonetoiminnan vahdinnan tuli DHL ja toi pahvilaatikon, joka oli aika rumasti rikki. Sen sisältä paljastui koko laatikollinen kauniisti neliväripainatettuja muovipusseja, joissa jokaisessa luki "Kesäperunaa". Luulin vähän aikaa, että tämä oli jonkinlainen vaikeaselkoinen pohjalainen kepponen, mutta mies tarttui puhelimeen. Toisessa päässä kirottiin aika lailla. Osoitelappu oli pantu väärään laatikkoon. Sovittiin, että ensi viikon alussa saamme perunamme ja ehjän pahvilaatikon, johon kauniisti pakkaamme muovipussit, ja sitten lähetti palauttaa ne lähtöpisteeseen. Isäntä oli ilahtunut, että emme olleet heittäneet niitä pois. "Ne ovat sata kertaa kalliimmat kuin jotkut perunat".

Työmaa

Ehdottomasti kieletty



Attilan työmaalla oleskellaan ja työskennellään kiellosta huolimatta. Robottityövoimaa ei ole tarvinnut hankkia.

Meemi

Mikä puu olisit?
(Vinkki saatu Blogisiskolta):



WILLOW

You are compassionate and independent. You're the kind of tree who wants to help other trees find themselves in a crazy world you know all too well. You love the gentler side of nature and like things simple and elegant. A night owl, you like things peaceful all the time and are often vexed when others invade your solitude. You love the water as much as the land, feeling at home in both. Often shy, you always want to do things right, and crave attention every now and then. You fear that what you love most may one day turn on you, but it doesn't stop you from getting close to others. You are a good listener and other trees often come to you for advice or someone to talk to. You admire others who freely share themselves. When you leave the world, you want others to remember your example and follow it.




What's Your Inner Tree?
brought to you by Quizilla

Liimaa

Liimaa ikkunoissa

Miten ihmeessä saa liiman irti ikkunoista? Meillä on tehty ikkunaremontti. Ikkunat oli kääritty muoviin, joka taas oli teipattu kiinni erittäin hyvällä liimalla. Se liima istuu kuin tauti. Naapuri neuvoi hankkimaan apteekista puhdistettua bensiiniä ja tuputtamaan sienellä. Miesparkani tuputti sienellä pullon bensiiniä kahteen ikkunaan ja liimaa on vieläkin jäljellä. Yksi ikkuna vaihdetaan vielä. Millä helvetillä liiman saa ikkunoista?

Elämäni

Lukemisesta

Stalinin kirjallisuusharrastus

Toveri Stalin on pätevä näyttö siitä, ettei kirjojen lukeminen tee ihmisestä hyvää. Montefioren Stalin-elämäkerran mukaan hän oli Venäjän lukenein hallitsija Katariina Suuresta Putiniin. Hän piti erityisesti 1800-luvun kirjailijoista ja rakasti Zolaa.

Montefiore mainitsee, että koko politbyroon suosikkeja käännöskirjallisuudessa olivat Galsworthyn "Forsytein taru" ja Cooperin "Viimeinen mohikaani". "Forsytein tarua" luettiin "näyttönä kapitalistisuvun syyllisyydestä" ja "Viimeistä mohikaania" "osoituksena Englannin harjoittamasta imperialistisesta riistosta". Mikä osoittaa myös, että kirjallisuudesta saa ulos juuri, mitä itse haluaa.

Sankareista

Sankaruuden olemus

Peter Englund on esseekokoelmassaan "Hiljaisuuden historia" pohtinut sankaruuden olemusta. Omalta osaltani jatkan pohtimista.

Englundin mukaan ensimmäisiä sankareita olivat sotilaat - he panivat henkensä peliin ainakin oletuksen mukaan jonkin muun kuin itsensä vuoksi; maansa, hallitsijansa, lähimpiensä. Vähitellen - samoihin aikoihin, kun palkkasoturiarmeijat kehittyivät - tämä kuva alkoi näyttää roskaisen puolensa. Silloin tarjoutuivat sankareiksi tutkimusretkeilijät, henkensä uhalla ihmisen tiedon piiriä avartavat; ja sitten varsinaiset tieteen sankarit - Pasteurit, Curiet, Jennerit. Tutkimusretkeilystä on tullut urheilulaji, jossa tahallissti haetaan vaaraa, kun retkeilijät ennen joutuivat vaaraan tuntemattoman edessä. Tiedemiehet eivät enää tee kokeita itsellään eivätkä asetu alttiiksi röntgensäteilylle ja kuole siihen kuten Curiet tekivät.

Englund pohtii edelleen, että juuri, kun alkoi olla pulaa sankareista, tuli elokuva ja sankarit muuttuivat kuvitteellisiksi. Hän ottaa esimerkiksi Erroll Flynnin ja hänen rakettimaisen nousunsa maineeseen. Kuvitteelliset sankarit voivat olla todellisessa elämässään nynneröitä - Rambo Stallone ei uskalla matkustaa Israeliin, koska hän pelkää niin kovasti pommittajia.

Ajattelen, että ihmiset edelleenkin haluavat sankareilta todellisuutta. Se selittäisi elokuvan "Apollo 13" suosion. Kyseessähän oli amerikkalainen tappio, mutta sen sankarit olivat todellisuudessakin pelottavassa hengenvaarassa, josta he selvisivät omalla neuvokkuudellaan ja rohkeudellaan. Samaten WTC-iskuissa sankareiksi nousivat palomiehet, joista suuri osa kuoli, vaikka he olisivat voineet hyvissä ajoin todeta homman toivottomaksi ja perääntyä sortuvista rakennuksista. Tätä sankaruutta taas käyttivät härskisti hyväkseen pormestari Giuliani ja presidentti Bush, jotka esiintyivät julkisesti palomiehen kypärä päässään. Näin he muuttivat todellisen sankaruuden kuvitteelliseksi samoin kuin Tom Hanks, joka antoi kasvot Apollo 13:n astronauteille.

Nykymaailmalla on pulma, kun sankaruuden tunnusmerkki, oman elämän heittäminen peliin, on jyrkästi erotettu näkyvästä sankaruudesta. Nimettömät terroristit todella kuolevat, valkokankaan sankarit ovat tekevinään mainetekoja. Elämme skitsofreenistä aikaa - toivottavasti emme joudu näkemään hetkeä, jolloin sankariteot taas ovat tavallisten ihmisten ulottuvilla. Ne tapaavat olla aika ikäviä aikoja. Mieluummin sittenkin Pierce Brosnan pelastamassa maailmaa solmio vipattaen.

Erroll Flynn muuten selvisi aika huonosti ristiriidastaan. Hän meni Espanjan sisällissotaan ja halusi rintamalle. "Siellä on luoti, joka odottaa minua", hänen kerrotaan sanoneen. Hän päätyi Madridissa hotellin baariin, ryyppäsi Ernest Hemingwayn kanssa ja sitten yhtäkkiä pakeni lentokoneella koko maasta.

Cullum

Päivän sitaatti

In fact, it is women who, if they are serious writers at all, turn the least sentimental eye on love. It is tempting, sometimes, to believe that it is not the romantic aspects of the novels which cause men to be over-critical but the very unromantic attitude to romance that threatens the male's image of himself.

- Rachel Billington

Wycliffe

Jack Shepherd, joka esittää TV-sarjassa komisario Wycliffeä, kuoli vuonna 2002. Hän on näyttelijä, jonka olisin halunnut nähdä Adam Dalglieshin roolissa, jos P.D.Jamesin kirjoista koskaan olisi tehty täyspitkiä filmejä.

Pidän kovasti Wycliffestä, mutta P.D.Jamesin kirjoista vielä enemmän. Niistä olisi tullut upeita elokuvia, jos ohjaajaan ja roolien täyttöön olisi kiinnitetty riittävää huomiota. Englannissa riittää hyviä luonne-näyttelijöitä. Esimerkiksi kirja "Usko ja epäilys": autio meri, kirkkoympäristö, voimakkaita hahmoja ja Dalglieshin orastava rakkaustarina. Mikä elokuva siitä olisi tullutkaan!

Joulu

Joulu poliisiromaaneissa

Puhtaasta sattumasta luin rinnakkain kahta ruotsalaista poliisikirjaa - Åsa Nilsonnen "Siveysvyö" ja Kjell Erikssonin "Auetkoon maa". Suorastaan kurkkuuni tungettiin, miten painokkaasti pohjoismaisissa kirjoissa korostetaan, että murha jouluna tai joulun alla on rikos ihmiskuntaa kohtaan. Ei vain siksi, että kaikki poliisit haluavat olla kotona laulamassa joululauluja, vaan kertakaikkiaan sen kauhistuksen vuoksi, jota koetaan, kun ihmisiä murhataan, Herra paratkoon, jouluna. Olen tavannut ilmiön muissakin pohjoismaisissa kirjoissa, nyt vain osuivat käsiin juuri nämä kaksi.

Samoihin aikoihin luin myös Tess Gerritsenin "Synnintekijän". Siinäkin odotettiin joulua, mutta painotus oli aivan erilainen. Joululla oli merkitystä vain, jotta rikostutkijan petollinen aviomies sai yllättää hänet koristelemalla joulukuusen ja sitten köyrimällä häntä sen alla. Muuten koko juhla meni maininnalla.

Sanotaan mitä sanotaan Pohjoismaista, kyllä me olemme erilaista porukkaa.

Vitutus

Mikä iski eiliseen?

Aviomiehellä oli yleinen vitutuspäivä. Perfektionistina sen vitutuskin on laadussaan täydellistä. Se on myönnettävä, että herrasmiehenä se ei lyö naista. Mikään esto ei kuitenkaan kiellä huutamasta naiselle eikä heittelemästä esineitä.

Onneksi tänään on (ainakin toistaiseksi) vain murjotuspäivä.

Sisaruskateus

Sisaruskateus



Gainsboroughin maalaus tyttäristään

Dr. Phil käsitteli tänään sisaruskateutta. Minulle tulee aina aiheesta puhuttaessa mieleen tämä Gainsboroughin maalaus. Siinä on kaksi sisarusta, joista nuorempi nojaa sisarensa olkapäähän, ja banhempi pitää käsivarsiaan nuoremman ympärillä. Herttaista, vai mitä? Tarkemmin katsoen tyttöjen kädet, vaikka ne on jätetty lähes luonnoksen asteelle, oat jännittyneet, miltei kouristuneet. Vanhemman tytön ote näyttää lähinnä kuristusotteelta. Nuoremman kasvoilla taas on itsetietoisen nyrpeä ilme. Tytöillä on joko erittäin epämiellyttävä luonne kummallakin tai äärettömän jännittynyt keskinäinen suhde.

Dr. Philin vieraana oli sisaruspari, jotka - niin aikuisia kuin olivatkin - näyttivät siltä kuin olisivat mieluiten kuristaneet toisensa. Toisella oli sama itsetietoinen, nyrpeä ilme kuin maalauksen nuoremmalla tytöllä. Toinen hymyili koko ajan, mutta hymy näytti sanoan: "katsokaa, miten paljon miellyttävämpi henkilö minä olen kuin sisareni." Dr. Phil sanoi heille päin näköä, että he ovat jäätävän kylmiä ihmisiä. Hänen ja heidän välissään oli lasiseinä, niin hän sen ilmaisi.

On olemassa sisarussuhteita, joita ei paranneta millään poppakonsteilla. Paras on antaa jutun olla. Maailmassa on paljon ihmisiä, joita ei tarvitse kadehtia ja inhota oikein erityissuhteen voimalla. Miksi siis edes yrittää? Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi vaikeisiin sukulaissuhteisiin (tai mihinkään muihinkaan vaikeisiin suhteisiin, sen puoleen). Mukavia ihmisiä on joka puolella, irroitetaan se kuristusote toisen kurkusta ja käännytään niiden mukavien ihmisten puoleen.